Filippiinit on janna paikka. Jokainen ihminen puhuu hyvaa englantia, ja joka paikassa on amerikkalaiseen tyyliin pikkuputiikkeja ja liikkeita, joissa jokainen herroittelee. Sir, can I help you? Sir, welcome to Seven-eleven!

Ensimmaiset pari paivaa vietettiin Angeles Cityssa, eraassa maailman pahamaineisemmassa porttolassa kuulemma. Tai, ei kuulemma, vaan todellakin!. Paikka on siis perustettu jenkkisotilaille, jotka pitivat tukikohtaa Vietnamin sodan aikoihin siella. Paikka on siis vaan palvelujen tarjoaja. Siella ei kylla saanut kulkea rauhassa ettei go-go paikkojen tytot huudelleet peraan, edelleen siis herroitellen.

Seuraavassa avaudun. Jos tuntuu etta tarina on menossa suuntaan mika ei kiinnosta, tai saattaa jarkyttaa, voi vaihtaa vaikka http://qwantz.com ja katsoa hauskaa T-rexia.

Paikka on siis taynna koukkareita. Perusperiaate on, etta sinne mennaan ineen, ja tytot tanssivat eraanlaista square-dancea tanssilavalla tankojen vieressa, ja voit sielta sitten valita mieluisen ja maksaa baarille tyontekijan poistomaksun. Eli siis rehellista parituksen kiertoa. Paikanpaalla tama maksu oli n. 1200 Peson luokkaa, eli n. 18 euroa.

+3 paivan iltana sitten siina poikain kanssa, pikkupienissaan luonnollisesti lahettiin koukkarikierrokselle. Paadytiin jannaan paikkaan, missa eraanlainen huorahissi (tai sellaisen lisanimen se paikka sai) veteli ylosalas baaria, ja siella ne taas ne tytot sita latotanssia harrastivat. No, humalassa ja uusia kokemuksia janoavana ja huonoihin ihmissuhteisiin perustelevana ja kavereiden painostuksesta (ja muita huonoja perustelujen yrityksia) sita sitten elettiin paikallisten tapojen mukaan. Been there, done that ja muita huonoja kiertelyilmaisuja asialle. Markan kanni, taksi alle, nainen paalle. Vaimolle kotiin suklaata. -Studio Julmahuvi.

Seuraavana paivana ei ollut edes krapulaa, eika morkkista. Paiva meni pankkiautomaattia etsiessa, joka hyvaksyisi Visan (ilm. ainoastaan yksi koko kaupungissa!) ja chillaillessa. Tai, chillailu on huono ilmaisu, ei siella oikeen mitaan voinut tehda. Syotiin hyvin, ja pelattiin pilista. Samana iltana (=eilen) taas sama rulianssi oli alkamassa. Aloittelut, ja paikallisiin baareihin eli koukkareihin. Nyt ei vaan vittu kiinnostanut (miettikaa ite mita sanamuotoa tarkoitan...). Koko paivan oli miettinyt asiaa, jopa edelliset yot valilla. Koko tapahtumasta vaan ei saanu minkaanlaisia kikseja jotta sita ois halunnu tehda toistekin.

Tahan valiin sitten pieni fakta paikasta: oltiin ainoat alle 30-vuotiaat koko paikassa, ja mulla ja kaverilla ainoat vaaleat letit. Siispa kovaa valuuttaa olimme siella, ja neuvottelukykyisia.

Periaatteessa tuo koko paikka on parikymppisen miehen, jopa opiskelijan, paratiisi, josta rakkautta voi ostaa muutaman tunnin kerralla. Mutta ei, ei minkaanlaisia kikseja. Alkoi sitten rehellisesti vituttamaan eilisen illan koukkarimeininki, etta parin oluen jalkeen paatin lahtia feidaamaan hotellille. Paikan mentaliteetista kertoo se, etta kun odotin ilmaista kyytia keskustasta hotelille, niin paikalliset NORMAALIT tyontekijat kysyivat etta mika on vikana, ku en ole tyton kanssa lahdossa hotellille. Vittu, voi sita joskus yksinkin olla.

En ylpeile asialla, enka ala moralisoimaan paikan tapoja. Se paikka rehellisesti elaa silla elinkeinolla. Voi olla etta kaikki teista eivat tykkaa toiminnoistani, mutta vittu ma oon sentaan rehellinen nytten itselleni ja teille. Kokemuksia ja itseeni tutustumista tanne tultiin harrastaan, ja nyt voin rehellisesti sanoa, etta sellainen elamantyyli ei oo mua varten. Mieluummin tutustun tyttoon ensin kunnolla, kuin alan edes baarista vonkaamaan. Ja jos se tarkoittaa etta ollaan taas useampi vuosi sex-free zonella nii olokoot. 

Mutta muuten, oli taas jannia pienia ja suuria eroja taalla Filippiineilla mika jaksaa kiinnostaa. Kuten sanottua, hemmetin hyva englanninkielen taito ihmisilla, kaikki kirjoitetaan englanniksi ja pieni nyansseja amerikkalaisuudesta nahtavissa. Periaatteessa siis varsin suora sekoitus amerikkalaisuutta ja aasialaisuutta.

Bussit oli mahtava kokemus. Sellasia jeeppeja, joihin oli tehty pidennetylle lavalle katto. Nayttivat siis 1/2-kokoisilta jenkkien koulubusseilta! Ja pysahtyvat aina sinne minne pyysit pysahtyvan matkan varrella, ja pystyit mista tahansa hyppaamaan kyytiin. Kyyti maksoi 7,5 Pesoa, eli n. 12 centtia. Rahat luonnollisesti laitettiin eteenpain toisilla matkustajille, jotka antoivat kuskille, joka satkan polton lomassa ja kannykan napyttelyn lomassa laski vaihtorahat, ja poimi uusia matkalaisia ja rahoja. Mutta, homma toimii! Ja jokaisen auton takana lukee "How's my driving? Call or text...". Hauska sinansa, silla liikenne taalla on yhta helvettia, ja vilkuista ei ole tietoakaan... Katukeittioihin ei uskaltanut alkaa koskemaan, sen verran suspektilta naytti auringossa seisseet lihat ja kalat, joita paistettiin satkan polton lomassa. Ja helevetti, jokainen kauppias tulee MEILLE, paikan NUORIMMILLE kauppaamaan Viagraa ja Cialista - feikkeja luonnollisesti.

Nyt parin paivan porttolareissun jalkeen Manilassa. Tosin, taallakin majoittuminen on lahella rakkauden ammatilaisten katua, mutta ainakin taalla on muutakin tekemista. Iso kaupunki, ja hieno hotelli missa yovytaan. Viela ei kovinkaan paljon olla nahty taalla, mutta onpa tassa viela 4pv aikaa sille.

Tarkoitus oli siis pitaa pieni tauko blogeilusta, mutta sen verran ajatustyota on tuon Angelsin ajan tehty, etta parempi kirjoittaa se ylos viela kun se on tuoreessa muistissa, eika tietoisesti unohdettu. Toisaalta, poikain piti paasta lukemaan sahkopostit, ja otettiin sen verran aikaa surffata, etta ei ollut muutakaan tekemista.

Manila over and out.