"Hei mulla on hyvä idea! Sitten kun uudet oppilaat tulevat, niin järjestetään niille se tervetulo-ohjelma ikäänkuin konferenssimuodossa! Annetaan jokaiselle t-paidat, nimikyltit, kaikenlaista kivaa ja ilmaista krääsää, ja järjestetään kaikenlaista kivaa ohjelmaa niille. Sitten ne tuntevat olonsa kotoisaksi ja meidän on helppo liikuttaa niitä paikasta ja tapahtumasta toiseen! Eikö kuulostakin hyvältä idealta!!". Tässä tämän blogin referaatti.
Koulu on siis alkanut. Tavallaan.
Menossa on 0-viikko eli yks suurimmista opiskelubileistä Ausseista. Eli biletystä yhden kokonaisen viikon ajan, jonka jälkeen vasta alkaa koulu. Nice. Lauantaina baari-ilta. Sunnuntaina pihabileet. Maanantaina pihabileet/baari-ilta. Tiistaina naamiaiset/ruuvi&mutteri-bileet. Keskiviikkona vaahtobileet. Torstaina ystävänpäiväbileet/vanhempien opiskelijoiden paluubileet. Perjantaina baarikierros. Lauantaina Canberran yöelämä kierros. Sunnuntaina lyhytfilmi piknikki. Ja ne sanovat että suomalaiset juovat paljon... Tosin hauskan jutun heitti yks vaihtarivetäjä. Totesi että "Koska Australissa viina on niin kovana asiana kulttuurissa, niin elkää yrittäkö juoda aussia pöydän alle. Siinä käy vain huonosti...paitsi jos ootte Suomesta tai Ruotsista. Siellä 'kuulemma' juodaan paljon viinaa ja kahvia!" Pitihän se ottaa kohteliaisuutena!
Eihän siinä mitään, bilettäminen on ihan hauskaa, mutta kun Brisbanessa meni viimeiset päivät viinin saloja tutkiskellessa, niin melkoinen väsy oli jo päälle kun paikan päälle kampukselle pääsi. Teki vaan mieli purkaa kaikki kamat ja saada rutiini päälle. Ensishokki tuli siitä kun näki oman kämpän. N. 12 neliön luukku, josta sänky löytyy, mutta ei edes tyynyä! No, 12 neliötä on sellainen jossa pystyy elämään, mutta enpä ole koskaan vielä näin pienessä asunnossa ollut.
Varustelua kerkesin harrastaa vasta sunnuntaina, sillä lauantai meni lempinimien keksimisessä ja jokaiseen tutustuessa. Ilmeisesi Kuningattaren maissa on tapana kehitellä jokaiselle joku lempinimi. Itse sain sitten Daffyd-nimen Pikku Britanniasta, koska ilmeisesti muistutan häntä. Tää Daffyd on joku paikallinen pienen kylän homo, eli kivaa henkilöä ilmeisesti muistutan. Toinen vaihtoehto oli Elton, eli pitäisköhän tässä alkaa huolestumaan omasta ulosannista... Onneksi on sen verran helppo omanimi paikallisille, kertoo vaan että "Kutstukaa vain Ozzie, se lausutaan samalla tavalla".
Ihmisiin on helppo tutustua täällä, jokainen on todella avoin, joten ei muutaku jokaiselle tuntemattomalle heittämään läppää ja kysymään kuulumisia. Helppoa. Pari hyvää tyyppiä tullu vastaan, jokainen heistä jo hieman vanhempia. Niin, tosiaan, täällä tuntee itsensä melkoisen vanhaksi jo. Suurin osa on 18-19-vuotiaita, ja muutama 17-vuotias neitonenkin on tullut vastaan. Siinä monella naama venähtää kun kertoo että on jo 24, ja opiskelee 5. vuotta. Tosin, täällä ollaan ihan rehellisesti jälleen kerran fuksi!
Suomalaisia täällä on 5. Minun lisäksi 3 tyttöä Oulun Yliopistosta, ja yks teekkari Tampereen Teknillisestä Yliopistosta. Sanomattakin on selvää, minä ja teekkari tultiin samantien hyvin toimeen keskenämme. Samanlainen tausta, saman ikäisiä ja löydettiin jopa yhteinen tuttu! Muutenkin vaikka takkiauki lähdin ulkomaille tapaamaan uusia ihmisiä, on hyvä että on joku suomalainenkin tuttu täällä.
Päivät tosiaan menneet tosi kiireisesti kaikenlaista tehdessä (yksi osasyy siihen etten ole kerennyt blogia päivittää, ja että tästä tulee niin pitkä jaarittelu). Kaikki on pitänyt hankkia alusta asti: kattilat, haarukat, tyynyt, lakanat ja niin edelleen. Onneksi päästiin ottamaan vanhojen opiskelijoiden jättämiä tavaroita, ja suomalaiseen tarkkaan tapaan oltiin paikanpäällä 15min etuajassa. Saatiin siis parhain saalis! Täten ostettavaksi ei jäänytkään kuin ihan muutama hassu tavara, mutta siitäkin huolimatta turhaa rahan tuhlausta.
Netin kanssa meni taas mukavasti saikkaaminen. Ensi vuoden vaihtoa varten piti tehdä hakemus netissä, jonka piti olla viimeistään sunnuntai-iltana tehty. No, pääsin kuin pääsinkin netin ääreen parin vanhemman (=nuoremman) opiskelijan koneelle. No, jostain helvetin kummasta syystä, yliopisto oli joitain rajoitteita asettanut ettei pääse kaikille sivuille. Eli ei siis tehdä hakemusta ajoissa. Onneksi sain ilmoitettua asiasta Suomeen, ja sain lisäaikaa. Joten maanantaina heti kun tunnukset saatiin --> kirjastoon --> hätäinen motivaatiokirjeen tekeminen. No onneksi ongelmat loppuivat siihen. Not. Nettiä varten sai pienen paperinipun jossa neuvottiin miten asetukset saadaan asetettua. Paikan no worries -asenne (jota oikeasti viljellään joka paikkaan) näkyi hyvin siinä, että parin sivun ohjeiden jälkeen luki että "jos nyt kaikki on mennyt hyvin, sinun pitäisi olla netissä". No, eipä oltu. Ei muutakuin tukikeskukseen kyseleen, jossa vastaus oli että "Me vain tarjotaan netti, teidän pitää ite saada se toimimaan, ja jos ei toimi niin ei mahda mitään..." VITTU! Onneksi kahvikupin ja parin säätöoluen jälkeen homma saatiin skulaamaan, ja messengerikin osittain toimimaan. Tälläkin hetkellä on vielä säädöt kesken, saas nähä miten tulee käymään lopullisesti. Ai niin, tää vielä maksaa jonkin verran! Tähän on varattu krediittejä 10AUD:n verran, ei mitään tietoa milloin se loppuu...
--
Alun hektisyyden ja väsymyksen jälkeen, arki alkaa vihdoinkin palaamaan. Kurssihommat on saatu hyvin säädettyä, paikka alkaa tuntumaan kotoisalta, ihmisiin - niin vaihtareihin (Jenkkejä 40%, Kanukkeja 40%, 20% loput) kuin paikallisiin - on tullu tutustuttua. Ikkunan alla istuskelee tuon tuosta papukaijoja, ja kenguruja oikeasti pomppii pitkin kampusaluetta! MAHTAVAA! Kunhan sais pidettyä maksan kurissa, ettei tarvi kovin ikteerisenä tulla kotiin myöhemmin, mutta toivottavasti se antaa tämän 0-viikon anteeksi...
Ja ai niin! Hyvää Ystävänpäivää kaikille! http://www.qwantz.com/index.pl?comic=481
Vihdoinkin perillä!
-Ozzie.
Kommentit