Referaatti: Doctors and nurses, laiska viikko, suurlähetystö, Canberra jää taakse, vaihto-ajan summaus.
Yleisin avauslauseeni taitaa olla "pitkästä aikaa taas päivitän blogiani". Viime aikana olen tuntenut itseni varsin laiskaksi jotta en ole vain jaksanut edes blogiini - mitä pitäisi saada päivitettyä useammin – keskittyä. Lisäksi välillä on tuntunut että liekö tätä edes kukaan lukee, feedbäkki on välillä heikkoa, mutta onneksi Ex-LiPSiläinen karisti niitä uskoja :)
Kerrataanpa siis taas juttuja.
2vk sitten, edellisen päivityksen jälkeen, oli viimeinen koulupäiväni, tai sellaiseksi sen lasken. Kyseinen päivä oli toukokuun viimeinen, ja samalle illalle oli sopivasti suunniteltu viimeinen UNI-Bar ilta, teemalla (Dirty) Doctors 'n (Nasty) Nurses. Sanomattakin selvää, että ilta oli mua varten tehty, olinhan varmaan ainoa (jo töissä ollut) lääkäri kampuksella opiskelijoiden joukossa! Ilta meni, noh, ohitte ehkä liiankin nopiaa. Joko jänskätti liikaa tai humalluin liian nopeaa, mene ja tiedä. Olin kuitenkin Dr. House (M.D.) lääkkeineen keppeineen kaikkineen, sitä ei vaan kovin moni älynnyt. Luulivat ja säälivät jopa oikeasti kun kerroin että jalassa joka linkkaa on lihasnekroosi...
Koulu kun saatiin sitten lopulta päätökseen, päätin tehdä sitä mitä olen tähän asti aina tehnyt koulun loputtua. Nukkua. Nyt tuntui vaan että nukuin viime syksynkin univelkoja pois, poikkeuksetta nukuin 10h illassa (edelleenkin jopa...). Ja asiaa ei helpottanut se että aamupala meni puolille päivin, olin viimeisen kouluviikon aikana saanut toimimaan jako-ohjelman Macille, joten kovalevy täyttyi pikapikaa katsomattomista elokuvista ja sarjoista. Mm. pelkästään perjantaina Doc's 'n Nursesin jälkeen katoin 4 elokuvaa jotka oli jääneet rästiin. No, eipä sitä parempaa tekemistä ole oikeastaan ollutkaan tähän asti kuin käydä salilla, syödä, nukkua, kattoa leffoja/sarjoja. Viime viikolla sentään oli aamuisin tekemistä kun seurattiin Pohjois-Amerikkalaisten kanssa NHL:n finaaleja. Kyllä jääkiekko yhdistää kansoja!
Jotain rakentavaa saatiin kuitenkin aikaseksi viime viikolle. Sovimme saunaillan Suomen Suurlähetystöön viime lauantaille, ja mukavata oli! Ensimmäinen sauna helmikuun jälkeen ja voi ai että! Kyllä teki eetvarttia! Sauna oli vielä varsin hieno, joskin ei puukiuas, mutta ei sitä huomannu siinä euforian ja endorfiinien humalassa. Saunan jälkeen vielä syötiin hyvin – ilmaiseksi – ja vietimme aikaa Australiaan muuttaneiden suomalaisten kera. Mukava ilta, josta jatkoimme viimeistä viikonloppua (minulle ainakin) viettämään keskustaan. Katsoimme vielä auringonnousun porukalla sunnuntaina, joten varsin timmiä oli.
Edustussaunan raikkaana.
Muutama sana tähän väliin juhlimisesta. Koko viime viikko ollut läksiäisbileitä ja muilla koulun loppumisbileitä. Ei vaan jaksa enää. Tai siis, mikä sen parempaa viettää lähtöä kuin juhlimalla, mutta kun niitä tulee ovista ja ikkunoista ja sitten siihen vielä "pakolliset" baari-illat päälle, niin alkaa tulemaan jo korvista. Vaikka olen juhlinut täällä vähemmän jopa mitä Suomessa, on se täällä jotenkin niin kokonaisvaltaista. Kotona juhlat voivat olla hienostuneet ja vain pari lasia kuoharia tai viiniä, täällä pitää liata kaikki mestat ja olla tappiin asti baarissa. Ehkä olen tulossa vanhaksi, aikuiseksi (yeah right...), tai vain järkevämmäksi. Aika näyttää. Elkää ymmäräkö väärin, todella hauskoja bileitä ja hetkiä täällä on ollut! Nyt vain alkaa jo pikkuhiljaa kyllästymään siihen loputtomaan suohon, ja toivovan että olisi edes joku lauantai-aamu ettei keittiötä ole liattu (kirjoitushetkellä keittiö on ollut 4pv siivoamatta; roskapussit valuu lattialle ja käytävillä kanan koipien luita). Karmeaa. Ja kyllä, olen nyt sen verran itsekäs etten siivoa, nimittäin Doc's 'n Nursesin jälkeen siivosin koko keittiön ITE kun kukaan muu ei sitä ollut tehnyt ja uhkasivat laskulla koko kerrosta. Jätin siitä tulikiven katkuisen kirjeen koko kerrokselle, mutta ei näytä auttavan...
Viimeinen viikko Canberrassa on menossa. Tätä kirjoittaessani on vielä 3,5pv jälellä ja 2 tenttiä. Perinteiset paperi- ja muuttohommat aloitettu mutta vielä kesken. Kamaa lähtee postin mukana Suomeen sellaiset parikyt kiloa. Sitten aika onkin siirtyä Sydneyyn hengaileen pariksi viikoksi. Miksi en jää tänne, kysytte? No jos ei edellä mainitut siivousaskareet selitä, niin myös se että Sydneyssä on vain reilusti enemmän tekemistä. Toivottavasti saan myös aikaseksi siellä jotain mitä täällä on jäänyt tekemättä laiskuuden vuoksi. On tullut nimittäin huomattua että ei tämä "täysin vapaa" aika ole rentouttavaa mulle. Pikemminkin se passivoittaa ja hankaloittaa muiden asioiden tekemistä (kuten kohta 3vk tekeillä ollut kirjoitus Nuori Lääkäri –lehteen jota vaivaa paha writer's block). Lisäksi Canberrassa on nyt TALVI! (No, talvi ja talvi, Suomen lokakuu paremminkin. Tosin, nyt kirjoittaessani havaitsen ekat pakkasasteet, hurjat –1.) Varusteet on melko pitkälti mallia kesä, joten mieluummin Sydneyssä jossa on edes hiukan lämpimämpi ja kosteampi rannikkoilmasto (johon oon tottunut), vaikka siellä onkin hiukan myrskynnyt viime aikoina.
Loppuun pieni yhteenveto vaihto-ajasta (jota pidän vain yhtenä osana maailmanympärys-matkaani ja osana Australiaa). Koulun "vaativuus" oli yksi vitsi. Luentoja ja ryhmäopetuksia vain nimeksi, ja tentit pääsee (tai minä pääsin) heittämällä läpi vaikka luki vain luentomateriaalin. Kommuuniasumisesta olen avautunut jo tarpeeksi. Omat epäilykseni kumoituivat sosiaalisen puolen suhteen, olen saanut reippaasti uusia ulkomaalaisia ystäviä täältä keiden kans uskon olevani yhteydessä vielä pitkään: Josef, Emma, Ryan, Eric, Blake, Jaret, Andrew, Jason, Jake, Trey, Jeff, Paul, Dylan, Morgan, Samantha, ja tietenkin ihanat meksikolaiset neidit Leticia, Monica ja Leonor. Kokemuksena mahtava, niin hyvine kuin pahoine puolineen. Mietin tekisinkö uudelleen, mutta olen tyytyväinen että tuli tehtyä. Lähdin hakemaan pakopaikkaa medisiinasta ja miettimään että onko se ala minua varten. Vastauksen sain jo ensimmäisellä Australian viikolla kun sain hymyn ja kiitoksen kun tutkin yhden nyrjähtäneen nilkan. Vaihto-opiskelu oli sen päälle pelkkää plussaa.
--
Vaihtoaikani siis päättyy siten miten se alkoikin. Reissaamalla kaveriporukalla. Kaverini Sydneystä ja yksi toinen yhteinen tuttu Newcastlesta tulevat autolla tänne, vietämme viimeisin illan täällä, ja lähdemme pienelle road tripille.
Next stop Sydney. This is Canberra, signing off...
Kommentit