Terveiset San Diegosta! Californian osavaltio alkaa olemaan kohta koluttuna liki kokonaan, vielä on tosin muutama päivä ja muutama paikka käymättä.
En oikein tiedä mistä kirjoittaisin nytten, vaikka edellisen päivityksen jälkeen onkin tapahtunut ja koettu kaikenlaista. (Samalla mietin että liekö Australiassa oikeastaan tapahtui mitään kun siellä päivitykset olivat kahden viikon välein...)
No, asiaan.
San Francisco oli siis timmi paikka, voin suositella kaikille! Alcatrazin vankila oli karu sisältä ja ulkoa, en edes haluais kuvitella viettäväni aikaa moisessa mestassa kaikkien niiden saastojen kanssa ketkä siellä eli.
Broadway.
Takaisin kun Hollywoodiin pääsin, oli taas shokki palata, sillä se on oikeasti melkoinen läävä! ”Tinsel Town” ja ”La la Land” ei todellakaan ole täynnä kimalletta vaikka sellainen kuva siitä on saatu. Pummeja ja pyrkyreitä siellä kyllä riittää. Ehkä tulevia uusia tähtiä pääsin näkemään ilmaisessa stand-up showssa joita pidetään hostellilla tasaiseen tahtiin. Odotukset olivat matalalla, mutta yllätyin lopulta positiivisesti! Ja hei, se oli ilmainen, joten ei siinä mitään menettänytkään!
Seuraava aamuna oli tarkoitus käydä katsomassa hieman ”parempaa” seutua, eli Bel Airia ja Beverly Hillsiä. 10-20 miljoonan dollarin lukaaleja ei meinannu aivan nähdä jumalattomien aitojen takaa, mutta pääsinpäs käymään tulevan kotini – Playboy kartanon porteilla! Jollain tavalla osuvaa tai ironista on, että kyseinen alue haisee kouleille ihmisille. Te kaikki ketkä ootte ruumishuoneella käyneet tunnistaisitte sen hieman mädäntyneen orgaanisen hajun joka leijui joka puolella Beverly Hillsiä ja Bel Airia. Osuvaa ehkä siksi, että paikka on täynnä eläkeläisiä viettämässä kultaisia vuosiansa. Ehkä hieman makaaberi ajatus, mutta koko ajan oli obduktiot mielessä ainakin meikäläisellä.
Kyseinen päivä (ja Hollywood osa 2/3) päättyi loistavasti. Pääsin näkemään yhden lempparibändeistäni – Rushin – Hollywood Bowlilla! Ensinnäkin että näkee Rushin livenä (!!!) mutta että sen näkee Bowlilla (!!!!!!!) niin ei voi paljon paremmin hommat sujua. Heti alkuun pahoitteluni voimasanoista, mutta keikka oli aivan vitun kova! Hymyssä suin kävelin takaisin hostellilla, mutta hymykin meinasi hyytyä, sillä vaikka ihmisiä oli paljon liikenteessä ja kävelemässä, jotain siinä Losin ilmapiirissä on etten edes minä halua siellä yksin kävellä. Se on jotenkin niin...ahdistavaa.
Aamulla taas uusi siirtyminen, nytten vuorossa on siis San Diego. Kiva kaupunki, joskin vasta huomenna pääsen käymään kunnolla keskustassa, mutta ilmapiiri ja ympäristö ainakin vaikuttaa kivalta. Eilinen päivä menikin taas konserttia viettäessä, tällä kertaa vuorossa oli Dream Theater (jälleen yksi lempparibändeistäni) San Diego State Universityn Open Air Theatrella. Hyvät paikat, hyvä setti. Ei paljon muuta voisi toivoa. Tai, tuo oli harkitsematonta, olisin toivonut bussia takaisin hostellille (hostelli sijaitsee siis Ocean Beachilla, n. 30min keskustasta bussilla) mutta koska viimeinen vuoro oli mennyt tunti aiemmin, ja olin jo käyttänyt 30 taalaa taksiin aiemin päivällä, tuli piheyskohtaus ja päätin kävellä. Samalla ajattelin kuluttaa hodarin ja oluen verran kaloreja. Kävely kesti n. 40 minuuttia puolen yön tietämissä, ja aamulla sain kuulla että hieman uskaliasta oli suorittaa se. Tosin, alue jolla kävelin oli todella rauhallinen lähiöalue, mutta mietin itsekin että näinkö pihiksi sitä on pitänyt ruveta. Yksinreissaamisen kirous: kukaan ei kävele kanssasi tai puolita taksimatkaa. Kunnossa kuitenkin saavuttiin perille, ja kenet tapaankaan myymässä hodareita iltapalaa janoaville? Suomalaisen tytön! No, hän ei tosin suomea puhu, eikä ruotsiakaan enää kovin paljoa kun on ollut niin kauan poissa Suomesta, mutta punaisella leijonakantisella passilla kuitenkin reissaa. Näin se maailma on taas pieni – ainakin suomalaisten osalta.
Tämä päivä mennytkin nytten aivan laiskotellessa. Aamupäivä istuttua kahvilassa meren rannalla, pieni kävely Ocean Beachin seutuvilla, nokoset ja sitten iltapäiväkahvit. Eipä sitä lomalla tosin muuta tarvikkaan. OB on siis suht kaukana keskustasta, mutta varsin kivalta surffimestalta näyttää, ja vaikka niin teki mieli lähteä omistamaan aaltoja, en vain jaksanu. Kadulla jolla hostelli on on juuri menossa paikalliset markkinat, pitää sekin lähteä kohta kokemaan. Huomenna olisi taas vuorossa pitkä ja kokemustäyteinen päivä: sattumalta olen samaan aikaan SD:ssä mitä kansainvälinen sarjakuva-”kongressi”. Avajaiset on huomenna ja minä menossa mukana! Ookoo, kuulostaa todcella nörtiltä, ”kongressi sarjakuvia varten” jossa tyypit liikkuu pukeutuneena Storm Trooppereiksi ja Bätmäneiksi, mutta kun sitä kerrankin on samaan aikaan täällä niin miksi ei? Siellä voi tehdä jopa löytöjäkin, mutta pitää pitää itteni kurissa sillä painorajat on ylitetty jo aikaa sitten ja ei paljon voida tavaraa jättää pois kyydistäkään. Onneksi tässä on vielä yksi mahdollisuus, mutta siitä myöhemmin...
Loppuun taas pari kuvaa ja muokattu sitaatti juuri loppuun luetusta Amerikan Psykosta hieman muokattuna joka mun mielestä kuvaa hyvin tätä reissua joka on kohta päättymässä. Ylihuomenna siirtyminen takaisin Hollywoodiin, ja sieltä vielä ennen heinäkuun loppua viimeinen päivitys Jenkkilästä.
San Diego, over and out...
As he leaves I’m wondering and not wondering what happens in the world of Ozzie, which is really the world of most of us: big ideas, guy stuff, boy meets world, boy gets it.
Beverly HillBilly.
Jimi.
Rush @ Hollywood Bowl.
Ocean Beach.
-Ozzie.
Kommentit