Kylläpä se aika taas kirii. Viimeinen pariviikkoinen on jo alkanut, ja Jenkit on yhtä iltaa vaille pulkassa. Eurooppa on enää reilun 1,5pv:n päässä...
San Diego oli loppupeleissä melko tylsä. Asiaan tietenkin vaikutti se että hostelli oli niin jumalattoman kaukana keskustasta, ja en oikeen kerennyt kovin tutustua kaupunkiin. Mutta tälläinen kuva siitä ainakin minulle jäi. Muutoin kivanoloinen city.
Sarjis-konferenssi, Comic-con, oli melkoinen kokemus. Suurimmalla osalla ihmisistä (olematta ollenkaan stereotyyppinen) oli huono, kalpea (=aurinko vältelty) iho, he olivat reippaasti ylipainoisia, ja hyvin usealla oli jonkinlainen kostyymi päällänsä. Minä pukeutuneena kauluspaitaan ja farkkuihin taisin näyttää melko ulkopuoliselta siellä... Jos sarjiksia ja niiden universumeita harrastaisi enemmän, saisi tuosta konferenssista varmasti paljon enemmän irti. Olihan siellä paljon nähtävää ja koettavaa, mutta ainut mitä jäi mulle käteen oli vaalea hiaton paita joka on kopio yhestä leffapaidasta. Julkkiksista näin Rosario Dawsonin, Alban Jessica oli niin pitkän ihmismuurin takana, joten en jaksanut sitä odottaa. Jää ensikertaan. Sen verran kuitenkin jäi hyviä muistoja San Diegosta, sillä kävin Comic-Conin jälkeen maailmankuulussa rock/sportti/tyttö-ravintola Hootersissa! Annan kuvan puhua taas puolestaan (joskin kuva on Hollywoodin Hootersissa, sillä pitihän se käydä toinenkin kerta ihailemassa tyttöjä...siis ilmapiiriä ja tuntea itsensä erikoiseksi kun flirttiä tulee (tyttöjen työn mukana) joka puolelta.
Hootersin tytöt.
Takaisin palauttuani Hollywoodiin jokainen päivä on ollut täynnä jotain tekemistä että tätä kirjoittaessani meinaan nukahtaa pöydän ääreen unenpuutteen takia vaikka kello onkin vasta iltakymmenen. Viime perjantaina oli viimeinen keikka joka oli suunniteltu jo kauan aikaa sitten. Dream Theater Gibson Amphitheatrella. Mutta sitä ennen oli aikaa käydä Universal Studiosilla, ja voi pojat että on mellevä mesta! Huomaa heti että rahaa on laitettu ja paljon siihen että kaikki näyttää autenttiselta! Kummitustalo ei ollut mikään pikkusäikäyttelypaikka miksi sen kuvittelin, vaan ulos juostuani sydän hakkasi vieläkin kiivaasti ja kylmää hikeä puski. Vähätpä tiesin että talossa on näyttelijöitä täydessä kauhuelokuva-maskeerauksessa lymyilemässä nurkan takana joko äristen ja muristen tai puukkoa tai heiluttaen. Ulos siis juoksin kun Leatherface jahtasi moottorisaha rullaten... Enempää en ala menemään yksityiskohtiin mitä Universal Studiosilta löytyy – hemmetin hienoja vuoristoratoja ja showta kaikki – mutta mainitsen sen että osallistuinpa Pelkokerroin LIVE kilpailuun. En voittanut, mutta sain kuitenkin pienen lohdutuspalkinnon. Oli kyllä jännää osallistua ja olla lavalla parin tuhannen ihmisen hurrattavana ja syödä kaikkea sitä moskaa mitä ne syö siinä ohjelmassakin.
Pari päivää meni kyllä sielläkin varsin nopeaa, lipun hinnalla sai siis käydä kahtena eri päivänä siellä. Universalin välisenä päivänä pidin hieman rauhallisemman (mutten yhtään lyhyemmän) päivän biitsillä ja Hollywoodin kukkuloilla. Kukkuloilla tuli aamupäivä vietettyä ottaen perus-turistiotokset jotka tännekin laitan loppuun, ja loppupäivä menikin kuuluisalla Venice Beachilla. Ja kyllä, näin ja sain otettua kuvan siitä rullaluistelevasta kitarasankarista! Pitkä, komea biitsi, täynnä kaikkea turistirihkamasta hampputuotteisiin, kerjäläisiin ja ennustajiin. Ja minähän tottakai menin kämmenenlukijalle kuulemaan ennustukseni!
Pähkinänkuoressa elämäni tulee olemaan seuraavanlainen: pitkä ikä (lähemmäs 90-vuotta), pitkään yli 60-vuotiaaksi pysyn nuorekkaana, yksi avioliitto, 3-4 lasta, avioliittoa ei tulisi harkita ennen kuin oon lähempänä kolmeakymmentä (mikä ei tule olemaan hankalaa, eihän tässä oo vielä kotihengetärtäkään :) ). Ihmissuhteissa ei sinänsä oo ollu epäonnea, pitäisi olla enemmän uskaliaampi eikä niin nirso ja ujo. Rahallisesti ei tuu olemaan ongelmaa, kannattaa pyrkiä sellaiseen duuniin missä pystyy olemaan itse oma pomonsa (eli ehkä oma praktiikka?), ja terveyden suhteen tulisi välttää kaikenlaisia paheita mitkä voi viedä voiton kropasta helposti. Katsotaan sitten 10-vuoden päästä tuliko 7 oikein tulos.
Tämä viimeinen päivä onkin vietetty Disneylandissa, jota oonkin odottanu melkin suurimman osan reissustani! Aamulla lähtiessäni pohkeet eivät oikeen tykänneet hyvää parin viime päivän kävelystä ja kikkailusta. Näin kuitenkin kaikki sankarini, ennenkaikkea Akun, mutta myös Mikin, Minnin, Hessun, Pluton, Sepen ja Nallen, Puhin, Ihaan ja Tikrun. Paikka oli vaan täynnä lapsia ja meksikolaisia – oikeasti! Ilmaan kuulostamatta yhtään rasistiselta, välillä ne tuli ovista ja ikkunoista ja puski mun eteen että sai otettua kuvan tai muuten vain etuiltua. Luumu tummui pariin otteeseen sen, ja auringon kuumuuden takia. Kaikki kuitenkin meni hyvin, pääsin Akua halaamaan (sankarini jo lapsuudesta!) ja käymään kaikki tärkeimmät ajelut läpi. Ja siellä, niinkuin Universal Studiosilla, laitteet oli vimosen päälle hienoja. Varsinkin Indiana Jones seikkailu oli todella komea, Hangon keksi pysyi huulilla pitkään uloskävelyn jälkeen.
Huomenna olisi vielä ennen lähtöä tarkoitus käydä Venice Beachilla uudestaan ottamassa parit "promo" tai poseerauskuvat niillä Baywatch-kopeilla. Saattaapi olla että Mitch Buchannon tulee pyörähtään näilläkin sivuilla tulevaisuudessa... ;)
--
Jenkit ja Losi jää taakse, entä minkälainen mielikuva? Losi on siis melkoinen läävä, mutta jos vain jaksaa hieman poiketa pienempiin kaupunkeihin, kasvaa viihtyvyysaste reippaasti. Paljon on tekemistä ja nähtävää Californiassa, sinänsä harmitti yksin reissata kun ei voinut jakaa tätä kaikkea muiden kanssa muutoinkun tämän blogin kautta. Isoveljeni olisi varmasti nauttineet täällä olosta, ja harmittaa kyllä kun eivät päässeet kokemaan samaa mitä minä. Sinänsä hyvä palata jo Eurooppaan, sillä täällä Jenkeissä on hieman hankala syödä terveellisesti jos reissaa koko ajan. Isoa ruokakauppaa ei löydy keskustasta, ja pienissä hinnat on niin korkealla että halvempi on syödä roskaruokaa. Burgereita on siis tullu syötyä aivan tarpeeksi, onneksi paino ei näytä nousseen ainakaan silminnähden.
Tänään maailma, huomenna Eurooppa. Paluushokki alkaa jo koputtelemaan pienenä jännityksenä, mutta ehkä onnekseni Brittien osuus reissustani on valmistumista kotiinpaluuseni. IFMSAn konferenssi (=kouluhommia) viimeiselle viikolle pohjustaa toivottavasti paluuta sen verran. Tästä, ja lopullisista fiiliksistä lähitulevaisuudessa. Nyt Äidin pikkupoika palaa tutuille maille (tai, no mantereille ainakin...).
Hollywood Hills.
Venice Beachin kitarasankari.
Universal Studios.
Sankarini jonku pikkuskidin kanssa.
California, over and out.
-Ozzie
Kommentit