Referaatti: Vanhojen asioiden viemistä loppuun, ruokamyrkytys, vappu, salmari, kouluhommien loppuminen, paluuorientaatio.
Pitkän aikaa kesti ennenkuin sain taas aikaseksi kirjoittaa ja päivittää blogini. Tuntui ettei ole tapahtunut mitään niin ihmeellistä edelliseen lomareissuun verrattuna. Pelkästään vain "perusjuttuja". No, tämähän ei tunnu mun kohdalla pitävän paikkaansa – arkikin on aina yhenlaista säätämistä :)
Aloitetaan kuitenkin hieman kauempaa. Mainitsin maaliskuussa, että sain asiakseni tehdä selvityksen potilaan menehtymisestä. Sain kuin sainkin asian hoidetuksi, ja lopulta pääsin enemminkin säikähdyksellä. Piti soittaa helvetin kallilla liittymällä Suomeen ja ottaa ylilääkäriin yhteys asiasta. Tovi siinä turistuamme päätin alkaa vastaamaan kysymyksiin jotka minulle oli asetettu sopivan määrätietoisesti silti tietoisesti vältellen sudenkuoppia. Deadline saavutettiin helposti, ja ilmeisesti asia on nyt hoidettu sillä mitään jatkotoimenpiteitä ei ole tänne päin tullut – vielä.
Tentit mitkä meni miten meni, menivät ainakin läpi siinä määrin etten ollut huonoin, ja että tätä rataa jatkamalla saan taatusti ne läpi. Se riittää.
Se historiasta. Nyt takaisin viime hetken tapahtumiin, kuuleeko Pasila?
Viimeisenä päivänä kun olimme Ayers Rockilla grillailtiin viimeiset pöperöt mukavassa säässä. Koska oli viimeinen ilta, pitihän sitä hieman käydä Alice Springsin yöelämässä pyörähtämässä, ja sellaiseksi se jäikin, kun parin tuopin jälkeen alkoi mahassa kiertämään aivan uskomattoman paljon. No, seuraava yö meni...ohitse ainakin, juuri ja juuri. Ei tullut paljon nukuttua, ja aamulla oli olo kuin olisi ollut pahin krapula koskaan. Mietin että tämähän on vain dehydraatiota, ja aloin nauttimaan Jaffaa ja Poweradea. Olo alkoikin parantumaan siitä hieman. Lisäksi saattoi olla pieni virus gastriitti, joka kestäisi sen 3pv maksimissaan. Eka viikko meni sitten assignmentia vääntäessä, tai yritettäessä ainakin (deadline oli siirtynyt seuraavalle perjantaille). Samalla viikolle sattui Anzac-day, jolloin kuuluu lähteä kuulemma bilettämään. Niin assignment, kuin Anzac-day jäivät lyhyiksi, sillä olotila ei ollut parantunut, ehkä pahentunut jopa. Ruokin itseäni Gatoradella 2pv, mitään ruuan tapaista ei voinut edes kuvitellakaan. Sinnittelin sitten torstaihin asti, mutta kun meinasin pyörtyä vessaan heikon olotilan takia, päätin lähteä lääkäriin, jonka juttusille pääsin seuraavana päivänä. Tiesin itekin ettei gastriittia tämä enää ole, ruokamyrkytystä mietin itsekin mutta ihmettelin ettei kuumetta ollut koko aikana. Sopivat näytteet saatiin, ja lekurikin päätteli että ruokamyrkytys. Ei muuta kuin 3pv Siprofloksasiini-kuuri, jonka oli onnekseni tuonut Suomesta asti! Lauantai menikin mahakivussa ja Rugby-pelissä, mutta sunnuntaina alkoi jo aurinko paistamaan. Aloittamattomasta assignmentista saatiin silloin tehtyä 80%.
Oisin varmaan saanut assignmentin loppuun asti jo maanantaina, mutta koska sain jatkoaikaa sille seuraavaan perjantaihin asti, päätin keskittyä viettämään vappua! Melko kehnot oli yritelmät, mutta kyllä sitä jotenkuten päästiin skandinaavien kanssa vapun tunnelmaan. Tarpeeksi paukkuserpentiiniä ja pillejä, hieman nakkeja ja skumppaa, niin eiköhän se sillä onnistunut! Soitinpa vielä kavereita läpi hyvää vappua toivotellen, ja ainakin osa oli otettuja siitä että jaksoin soittaa (kalliilla, kalliilla hinnalla!). Ainakin itelle tuli hyvä mieli :)
Olipa päässyt pöydälleni kertymään ja kiinnittymään toisiinsa parin tax-free pussin verran Turkin pippureita. No, onhan ne hyviä, mutta en nyt ole niin loppasuu että niitä jaksaisin koko ajan rouskuttaa. Päätinpä sitten tuoda hieman Suomea Australiaan, ja tein netin ohjeiden mukaan pullollisen salmiakki-vodkaa. Ostin vain halvimman pullon (26 AUD) Mishka-vodkaa, "It's Mishka alright!". Hieman epäröin tuleeko siitä mitään, mutta varsin hyväähän siitä tuli! Sitä onkin ollut kiva tarjota muille maille ja katsoa kun he silmät sikkurassa ensimmäistä kertaa maistavat salmiakkia, ja sitten huulipyöreänä katsovat kun ite rouskuttaa menemään Turkin pippureita ja salmiakki-vodkaa (siitä tuli n. 20%) ilman että ilme värähtää! Mutta että kanukit eivät siitä tykänneet?? Tähän asti heidän kulttuuri ja ilmasto ja kokonaiskuva on ollut lähimpänä skandinaviaa, niin pahimmat nynnyt sylkemään taivaan mannat pois suusta. Kummallista.
No, kaikki hauskuus loppuu aikanaan. Niin kävi vapulle, ja kouluhommille. Assignmentin tein sopivasti tyylilleni uskollisena viimeisenä päivänä loppuun, ja palautin sen tunnin ennen deadlinea. Mikään huippu siitä ei tullut, mutta ei ollut tarveskaan. Kunhan sain vain tehtyä sen. Muutenkin ollut noiden "tehtävien" suhteen hankaluuksia – en muista milloin oisin joutunut tekemään powerpoint-esitystä enempää omilla kursseilla.
Tänne on tullut syksy. Vielä tarkenee shortseilla ja t-paidalla, jos aurinko paistaa. Mutta absurdia se on, ruska-aika kerkesi olla hetken aikaa, mutta lehtien väriä muuttavien puiden vieressä voi olla heti palmupuu. Jännällä tavalla erilaista :)
--
Nyt on siis kaikki pakolliset kouluhommat periaatteessa loppuneet tältä ajalta täällä. No, ookoo, vielä pitää yks hemmetin iisi powerpoint-esitys vääntää (niistä on siis reippaasti kokemusta) ja labraraportti tehdä ennen lopputenttejä, sekin suurimmaksi osaksi vääntää Excelillä. Entä nyt?
Bilettää koko loppuaika?
Aloittaa jumalattoman rankka treenikausi?
Lukea rästikirjoja ja kattoa rästissä olevia elokuvia?
Ehkä kaikkea edellä mainituista. Sopivissa määrin. Tuntuu oudolta, ja ehkä jopa turhauttavalta, että taas pitää luopua asiasta mihin on tottunut. Toisaalta kotiin jo kaipaakin: tässä on saatu niin mielettömästi inspiraatiota omaa koulua ja ennenkaikkea omaa ELÄMÄÄ varten, mutta myös välimatkat osaavat olla perseestä. Huonoja uutisia, mitä olen jo pariin otteeseen saanut kuulla, on suorastaan vittumaista ottaa vastaan täällä. Ei se etteikö sitä tietoa halua, mutta sitä on niin voimaton tekemään mitään asialle tai asianomaisille kun välimatkaa on 17000km.
Tässä pitää oikeasti alkaa jo suunnittelemaan Suomeen paluuta, aika kuitenkin menee todella nopeaa. Tähän mennessä oon kerenny tehdä asuntohakemuksen, ottaa selville postituskuluista Suomeen, alkaa suunnittelemaan syksyn työvuoroja ja ylipäätään aikatauluja, ja jopa suunnitella tulevan marraskuun Proffajuhliani. (Ne ketkä ei tiedä, niillä juhlistetaan viimeistä luentoja mikä tietyllä kurssilla on. Minulla, luonnollisesti se ei ole viimeinen). Paluumatkan aikataulu alkaa olemaan selvillä, ja tapahtumat myös. Ne mitä tulen tekemään, tulee olemaan kuitenkin toisten blogipäivityksien tarina...
-Ozzie.
Kommentit