Kavi ilmi etta Manila on sellainen vaatimaton 11.6 miljoonan asukkaan kaupunki. Paikan laajuus vetaa tallaisen pohjolan pojan melko noyraksi... Liikenne yhta helvettia, kaistoista ei tietoakaan eika vilkkujen kaytosta. Tyyttia kuulee sitakin enemman. Noh, eipahan jouduta olemaan ite ratin takana. Ja jalleen kerran, Viagran, Cialiksen, rip-off aurinkolasien ja kellojen kaupustelijoita tulee tuon tuosta vastaan. Ei siina mitaan, muttaku samat tyypit kauppaavat jo kolmatta paivaa putkeen, niin luulis heidan jo alyavan. Ja ei, en usko etta meidat luultaisiin joksikin toisiksi: taman nakoisia lankkareita ei tule taalla kovin paljoa vastaan.
Vaikka Manila, ja Filippiinit on koyhaa aluetta, taalla missa nyt ollaan ei se kovinkaan paljon nay. Kaupungin profiili tayttyy jumalattoman korkeista lasipalatseista, joissa koko maan business-center toimii. Lisaksi kaikki suurlahetystot yms. Ja, luonnollisesti pisnesmiehille palveluja, eli koukkareita. Yllari. Ja eikohan meidan hotelli oo ihan siina stripin vierella!
Tulipa muuten tosiaan toissailtana taas lahdettya poikain kanssa vahan kierteleen paikallisia baareja. Paikan nimi High Heels lupaili varmasti perus-diskoteekkia. Sama reaktio kuin aiemminkin: kirkumista komeille lankkaripojille ja samantien tulevat heruttaan itteansa siihen vierelle. Mulla alkoi tassa vaiheessa jo olemaan hieman lentsuinen olo, joten ei jaksanu olla kovinkaan messissa mukana, ja se nakyi vahan mun asenteessa. En ollut omasta mielestani ainakaan naama nakkarilla, mutta ei jaksanu heittaa sita peruslappaa niitten naisten kanssa. Siina sitten yks baarityontekija tuli jossain vaiheessa halaileen ja pyytamaan naimisiin ja muut peruskohteliaisuudet antamaan, "Oi kun olet komea!". Siina sitten vaihdettiin toistemme nimet ja kerroin mista pain olen ja kauanko olen Filippareilla ja niin edelleen. Sitten se nainen totes varsin rehelliseen savyyn, etta "Hei, et saa tanne kuulu. Jos sa OIKEASTI haluat pitaa hauskaa taalla, eika vain kayda naissa naispaikoissa, niin ma annan sulle yhen hyvan paikan osoitteen. Siella on normaaleja naisia, ja olutkin on halvempaa...". Tuntui hyvalta kuulla rehellinen mielipide, ja etta toinen huomasi meikalaisen asennoitumisen.
Se ilta jai kaikilla tosi lyhyeen muutenki, ku mietittiin etta kierretaan seuraavana paivana vahan kaupunkia. Kaytiin paikalliselta ostarilta ostamassa vahan lisakampetta, tarkoitushan on siis menna golffaamaan tassa parin paivan paasta, ja sinne pitaa olla vahintaan pikee-paita, jota mulla ei tullu yhtaan mukaan. Illan resepti oli (hieman turhankin) tuttuun tapaan perinteinen. Etkot, mutta nyt suunnattiin yhteen OIKEAAN diskoon, minka kaveri tunsi aiemmalta reissulta. No, eipa sitten tiedetty etta sinne on pukukoodi. Taksimatkakin kesti sellaiset vaivattomat 30min ruuhkan takia. Eipa sitten menty ineen. Suuntana koukkarit. Yllari. Ei enaa oikeastaan jaksanut, ja olisin varmaan mennyt suoraan nukkumaan, mutta pojat sai houkuteltua sille perinteiselle yhdelle. Baarissa sitten olin vahan kylmalla tuulella, lentsun vain voimistuessa.
Seuraavaksi 1. sanojen syominen: en ole rehellinen itselleni. Tassa paikassa mihin siis mentiin, se tytto mika tuli vangalla juttelemaan totes vain yhdessa vaiheessa, etta "Sulla taitaa olla tyttokaveri (ku oot nuin hiljasella paalla)". Mietin siina ne muutamat sekunnin murto-osat, ja totesin etta "Joo, kotoa loytyy". No, melkoisen emavalheen totesin siina naiselle ja itselleni, mutta jos paasee naista paikoista helpommalla, niin mika ettei.
Seuraavaksi 2. sanojen syominen: ei tama paikka ela siita rakkauden myymisesta. MUUTAMA IHMINEN VAIN ELAA! Teki oikeasti pahaa, kun tassa sporttibaarissa oli jokin naisten nyrkkeily, niin siella likaiset lankkariaijat kattovat sita menoa puolikovalla stondiksella, ja kehoittavat vaan jatkamaan sita nyrkkeilya. Ja ne OIKEASTI hakkasivat toisiaan. Kasvoista naki, ettei kumpikaan jaksanu sita, eika tykanny siita... Ok, niilla oli sellaset tyynynkokoiset pehmeat hanskat kadessa, mutta siitakin huolimatta. Tosi kauhean nakoista oli ainakin meikalle... Eli ei siis TODELLAKAAN meikalle taa juttu...
Suuntana siis vasyneena, vittuuntuneena paikan menoon hotelli. Tapahtumana vuorossa kuumeen nousu ja varistykset. Angelsista oli siis alkanut jo enenevassa maarin kivulias kurkkukipu. Ja ei te likaisen mielikuvan omaavat, tama ei ole ollut mononukleoosin kaltainen! Eilen aamulla alkoi kurkkukipu olla sita luokkaa etta ei pysty enaa nielemaan tai kaantamaan paata ilman kipua. Se vahainen mita nieluun naki punoitti ja oli katetta. Noh, odotellaan nyt edes aamuun asti. Aamu tosin tuntuu kaukaiselta jos ihminen palelee 30 asteen helteisessa hotellihuoneessa sikioasennossa peittojen alla. Joten aloitettiin sitten 3pv pika antibiootti-kuuri, mallia tappaa talossa ja puutarhassa. 6h myohemmin, hyvin hikoillun ja huonosti nukutun yon jalkeen, olo oli kuin Jumalan loytaneella: vesi maistuu paremmalle, olo tuntuu hyvalta ja kevyelta, ja omaan ulkonakoonkin on tyytyvainen.
--
Manila jaa nyt siis taakse. Vuorossa eraan suomalaisen huvila koukkari-free alueelta. Tulee aivan tarpeeseen. Vaikkakaan ei tullu nyt koko aikaa rellestettya ihan mielettomia, kaipaan silti ihan perus chillailua ja uima-altaalla olemista ja melanomaan hankkimista. Vaikka koko ajan on lampotila ollut 30 asteen tietamilla, ei oo aurinko naet ikina suoralta teralta paistanut. Lisaksi toivon etta tulee oltua ihan vain kavereiden kanssa. Ei naisten, ei kauppiaiden, eika hotellityontekijoiden kanssa. Ihan vain poikain kanssa keskenaan karisytellaan nahkaa ja grillaillaan hyvat poperot. Tanaan kaytiin jo viinitkin ostamassa (halvimpia, kurssi on naet viela kaymatta). Ja jos sita golffiakin paasis yhen kierroksen pelaamaan, niin homma olisi pulkassa. Ei siis tietoa milloin seuraavan kerran paasen koneen aarelle (oma lappari jai siis Singaporeen ihan varulta), joten jatan teidat siksi aikaa pahkaileen erasta kuva-arvoitusta. Nyt nukkumaan, kello on 03:23 ja 09 on lahto...
Kuvassa on apina. Loydatko sen?
-Ozzie
Kommentit