Referaatti: Suomen suurlähetystö, jääkiekko ja Euroviisut, teemabileet ja niiden jälkimainingit.
Vihdoinkin sain tarpeeksi aikaa järjestettyä jotta voin lähteä käymään Suomen suurlähetystössä. Koulukiireiden nyt jo hieman loputtua vapaapäiviä alkaa tulemaan entistä enemmän. Hieman busseilla harhailun jälkeen (tähän julkisen liikenteen takkuiluun on jo turtunut; lähinnä odottaa seikkailunomaisesti että mihinkäs sitä nytten päätyy) ja lähetystöalueen läpi vievän kävelymatkan jälkeen löysin kuin löysinkin oman suurlähetystöni. Ja voi pojat että se oli suomalainen! Abloyn lukot, samaa pvc-materiaali mitä yliopistoissa, ja se perinteisen virastotalon tuoksu. Oisi voinu vaikka kuvitella että olisin ollut Kelalla tai Verovirastolla käymässä!
Käyntini oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Juttelimme niitä näitä siellä Suomen attasean kanssa, kunnes kysyin että kuulin huhua että täällä olisi sauna. Jollain lailla osuin arkaan kohtaan, sillä siinä heti hieman varoen puhuttiin; ilmeisesti sinne ei niin vaan mennäkkään löylyihin. Attasea totesi että eiköhän me joku ilta löydetä jolloin me voimme tulla opiskelijapoppoon kera käymään aukomassa ihohuokosia, kunhan pysytte "hänen kavereinaan" totesin hieman virnistellen. No, kysyin että auttaako nämä esimaksusta, ja ojensin vajaa 10 askia Sisu-pastilleja (joita olin roudannu tammikuusta asti; olivat jo best före –päivänkin ohittaneet). Virne muuttui Hangon keksiksi, joten eiköhän tässä vielä tule blogi-päivitys jossa käydään läpi lauteiden rakennetta! Toivottavasti.
Jääkiekko-huumahan se tarttui netin välityksellä tännekin asti. YLE näytti pelit suorana netissä, mutta VAIN JOS OLET SUOMESSA! Ilmeisesti vaativat suomalaisen ip-osoitteen, tai sitten tämän yliopiston nettiasetukset vain estivät sen – kuten ovat estäneet Skypen ja paremmat Messenger-ohjelmat. No, onneksi tarpeeksi pitkän säätämisen jälkeen saimme toisen suomalaisen lätkäfanin kanssa toimimaan Radio Suomen suoran radiolähetyksen. Täytyy sanoa, harvoin on niin jännittävää ollut kun kuuntelimme Venäjä-Suomi ottelua radiolähetyksenä pienistä kaiuttimista kahden aikaan yöllä. Taisivat vissiin muutaman naapurit herätä kun hurrasimme Koivun jatkoaika-maalia! Sunnutai-ilta alkoikin ihan hyvissä merkeissä, saimme ruotsalaiset taaksemme kannustamaan niin Euroviisuista, kuin paikallisilta ruotsalaisilta vaihtareilta. Tänä vuonna me voitamme! Ja Kanada kaatuu! Yli-varmana menin jo valmiiksi lohduttamaan kanadalaisia, sillä "this weekend we're gonna kick your asses in hockey!"...
...ja kuinkas kävikään. Maanantai-keskipäivällä herättyäni (finaalihan kesti paikallista aikaa puol viiteen asti aamulla) onnittelin kohteliaasti samassa kerroksessa asuvaa kanadalaista, mutta eiköhän alkanut tulemaan samantien esitelmää kuinka Lehtonen ja kumppanit ohitettiin. Eikä tämä tähän jäänyt, vielä tänää kyseltiin että kuinkas siinä lätkässä näin kävikään, mutta tapani mukaan aloin perustelemaan tilanneta siitä kuinka pieni 5,5 miljoon maa saa aikaseksi niin paljon hyviä kiekkoilijoita että pistävät kampoihin 25 miljoonan asukkaan maalle. Vielä se meidän aika tulee!
Euroviisutkin ne oli saman viikonloppuna! Lauantaina oli hauska, ja jotenkin absurdia katsoa ennen illan semifinaalilähetystä dokumentti "Finland, zero points". Absurdia siksi, että kun astuin sisään tv-huoneeseen, selvää suomea salkkasivat töllöstä! Sunnuntaina pidemmekin sitten skandinaavien ja muutaman paikallisen kanssa Euroviisu-illan, ja ei voi muuta sanoa kuin että hauskaa oli vaikka ei pärjättykään kuin viime vuonna! Mutta kuinka ihmeessä se Ukrainan heebo pystyi menestymään niin paljon...oisivat tuoneet uudelleen viimevuotisen edustajan – ihanan Tina Karolin!
--
Tähän loppuun avaudun taas hiukan.
Mutta sitä ennen vielä maininta viime perjantaina pidetyistä teemabileistä, Heaven and Hell Punchpartysta. Pikku-kerubit ja –pirut päästettiin siis valloilleen halvan boolin perään. Tottakai koska oli teemabileet, piti pukeutua jollain tavoin teeman mukaisesti, itse pääsin suht helpolla (en halvalla); ostin vain t-paidan jossa oli Jessen kuva, ja hieman meikkiä ja stigmoja ja presto! Valmis Anti-kristus (tai sitä ainakin hain...)! Mielettömän hauskaa oli, tutustui entisestään ihmisiin ja alkoi jopa kaverustumaan heihin!
Mutta se mistä nämä varmaan muistan enemmän on se mitä bileiden jälkeen tapahtui.
No, se mitä oikeasti tapahtui en tiedä, mutta aamu valkeni loistavasti 06:30 tapahtuvaan palohälytys-harjoitukseen. Ulkona oli siihen aikaan toDella kylmä, huimat +5 astetta! Aamupäivän valossa keittiö ja vessat oli aivan hirveä kauhistus. Spagettia sooseineen lattialla ja sohvalla, roskikset pursuaa mädäntynyttä ruokaa ja tupakin tumppeja (!!), vessan lavuaarit paskaset kuin mikäs vaan ja tukittu vessapaperilla. Ja sokerina pohjalla, pöntön istuinsuoja täynnä kuivunutta kusta, ja pönttö vetämättä. VOI JUMALAUTA!!! Eikä tämä ole ollut ensimmäinen kerta; aiemmin on joku pelleilly jauhoilla pitkin keittiötä ja yhteistäaluetta bileiden jälkeen, ja vessat on tuon tuosta täynnä kusta. Mutta nyt taittui tämän kamelin selkä!
Eikö sitä vittu vieköön osata käyttäytyä niinkuin aikuiset, tai edes TÄYSI-IKÄISTEN kuuluu käyttäytyä?!? Ensinnäkin, kuka täysjärkinen DAIJU jättää spagetit bologneseineen kaikkineen sohvalle?!? Eikö sitä osata pissata koiria paremmin?!? Se on helppoa: nosta suoja, urinoi, paina nappia. Ilmeisesti kohdat 1 ja 3 ovat ylitsepääsemättömän hankalia, että YLIOPISTO-OPISKELIJA ei osaa niitä tehdä. Ja, käsien pesu. Se on hankalaa. Pöpöthän voisivat vaikka hukkua siihen veden määrään ja koko Australia kuivua kun muutamakymmenen tuhatta daijua opiskelijaa pesee kätensä kusemisen jälkeen. Huhhuh.
Tätä ennen olin ehkä ujohko vaihtari muiden paikallisten joukossa, mutta nyt kun alkaa tuntemaan ja tulee tunnistetuksi, uskaltaa jo asioista mainita. Ja perkele, sai olla viimeinen kerta! Muuten saatan jopa suuttua! :)
Tämän viikon kuvakavalkadi on todisteena tapahtuneista. Päättäkää itse:
Bolognese-sohva
--
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin blogi ja aika täällä. Koulua on enää vain 2vk jäljellä + siihen tentit. Se on sitten siinä. Toki loppumatka on vielä edessä, mutta ei voi kuin ihmetellä kuinka nopeaa aika menee nykyään. Paljon on vielä edessä, joten eiköhän tässä saada taas jutun juurta tuleville päivityksille – vaikka tulevan viikonlopun Sydneyn reissusta, jossa tapaan taas vanhan rakkaan kaverini.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Ozzie.
Kommentit