Kulttuurishokin kerrotaan olevan neljä eri vaihetta: kuherruskuukausivaihe, varsinainen kulttuurishokki, sopeutumisvaihe ja paluushokki. Itseanalyyttinen kun olen, tällä hetkellä taitaa olla menneillään kuherruskuukauden ja kulttuurishokin välimuoto menneillään. Reissussahan on oltu jo yli kuukausi!
Jossain vaiheessa muutama päivä sitten, kun iltaisin ei enää ollut muuta tekemistä kuin juoda ja bilettää, alkoi kulttuurishokki nostattaan päätään: "Eikö täällä muuta tehdä?!", "Miksi keskusta on niin pieni ja kaukana?!", "Miksi nuo kaikki on niin teinejä?!". Varsinkin lauantai-ilta, ensimmäinen lauantai pitkään aikaan etten ollut a) töissä, b) bilettämässä, oli paha. Toisaalta, alkoholin liiallisen käytönhän sanotaan aiheuttavan masennusta, joten se voi olla sitäkin...
No huoli pois! Ei täällä olla ranteita viiltämässä auki, työntämässä kieltä pistorasiaan tai uhittelemassa isoille samoalaisille! Nyt menee paremmin kuin pitkään aikaan, nimenomaan koulun alkamisen vuoksi ja muutamien satunnaisten tapahtumien vuoksi.
Perjantaina oli pubikierros, jonne hieman vastahakoisesti lähdin. No, hauskaa siitä lopulta tuli, kunhan vain ruokki itseään C2H5OH:lla. Tietenkään, ei sekään ollut pahitteeksi, että nätit parikymppiset neidit tulivat kirkuen halaamaan (useampi kerralla vielä!) huutaen että "Tuolla se ihana ja söpö suomalaislääkäri on!" No, loppuilta menikin melko rauhallisesti huolimatta näennäisen hyvästä alusta, toleranssi alkoi kehittyä kovaa vauhtia iloliemeen. Turha sitä on enää siinä vaiheessa sit kiskoa, joten 0-viikon korkki suljettiin. Onneksi. Toinen suomalainen jatkoi vielä yhdellä päivällä, ja krapula tuli kumuloituneena sit eilen, ja se ei ollut kaunista katseltavaa...
Lauantaina, väsyneenä ja päättäväisenä että tänään en juo yhtään lähdin VIHDOINKIN keskustaan käppäilemään ja tutustumaan paikkaan. Yllättävää kyllä, vaikkakin Canberra on 320 000 asukkaan kaupunki, keskusta on hyvinkin pieni! Ydinkeskusta on jopa OULUSSA isompi! Kaupunki jatkuu lähiöasutuksena tosi pitkälle, joten jos haluaa kaikkia aktiviteetteja harrastaa, pitää olla oma auto. Vittu. Vaikuttaakin siltä etteivät bussit aivan niin hyvin liiku mitä esim. Sydneyssä (shokkia, shokkia!). Tänä iltana siis tulivat depiksen pahimmat oireet.
Olotila olikin jo paljon kirkkaampi ja aurinkoisempi sunnuntaina, jolloin tapasin tutun lääkisopiskelijan ja hänen kaverinsa Canberrassa. Ilma oli kirkas, joten päivä sujui rattoisasti käveleskellen ja kahvitellen. Samana iltana olisi ollut lyhytelokuva-festarit – ilmainen, mutta toisen suomalaisen kanssamatkustajan krapula on niin paha, etten viittinyt jättää häntä yksin sitä kärsimään. Joten ilta menikin käveleskellessä lähialueella ja kenguruja bongailessa. Veikeää, ja joskin pelottavaa oli nähdä pimeällä KESKELLÄ yliopiston rakennuksia kolme jumalattoman kokoista harmaakengurua mutustelemassa nurmea. Tuijotuskisan jouduin luovuttamaan, sillä ne saattavat hyökätä kimppuun, jos on liian lähellä.
Tänään siis vihdoinkin oli ensimmäinen koulupäivä, ja en muista milloin olisin näin paljon nauttinut koulun alusta! Kaikki kurssit (Nutritional Sciences 1, Motor Control, Physiology of Exercise ja Cognitive Psychology) vaikuttavat oikeenkin passeleilta. Ok, oon suurimman osan kursseista suorittanut jo jossain määrin, mutta kertaus on opintojen äiti, ja eipähän tuu olemaan liian hankalia kursseja! Silti koko päivä meni säätäessä kurssien tutorialeja (=pienryhmäopetuksia). Syytä en kerro, se säilyköön vielä yllätyksenä! Edelleen, se että olet Suomesta ja medisiinari, painaa melko paljon vaa'assa koulutuksen puolesta. Saat toisaalta paljon anteeksi jos et pääse paikalle, mutta toisaalta sulta odotetaan enemmän mitä muilta. Päivän päätti mukavasti taas kengurut – tällä kertaa päivänvalossa kampusalueella. On ne niin veikeitä!
--
Kun henkilön normaalit ympäristötekijät poistetaan, ja asetataan henkilö täysin erilaiseen ympäristöön, hänen oma persoonansa alkaa paljastumaan siltä osin ettei siihen enää vaikuta muut. Vielä. Toisaalta olen tyytyväinen, toisaalta olen hieman pettynyt, että olen samanlainen säätäjä ja sählääjä täälläkin mitä Suomessa, ainakin jos asia koskee erilaisia projekteja tms. Kovin helpolla ja rauhallisesti en tunnu pääsevän niitä hoitamaan, mutta toisaalta, meikä tykkää aina pienen haasteen voittamisesta!
Sosiaalisella puolella taasen, vaikka tiedän että olen jossain määrin sosiaalinen ihminen, liikutaan hyvin eri vesillä. Vaikka aussit ovat avointa kansaa, lähinnä tällä hetkellä tulee mieleen Fight Club suurimmasta osasta ihmisiä: yksittäispakattuja ja ohimeneviä. Tietenkin vasta on 1. viikko mennyt koulussa, joten onhan tässä aikaa. Mutta tällä hetkellä tilanne on tuo, saippuakauppias ei ole vielä tullut vastaan.
Seuraava päivitys tulee ehkä normaalia pitemmän ajan päästä, joten malttakaa! Syy siihen on varsin hyvä, ja ehkä jollain tapaa tyhmäkin...
Good on you mates, and I'll see you around!
Kommentit