Jälleen kerran paljon vähässä ajassa.

Referaatti: Konferenssissa Mandurahissa, taksilla 80km äitiä tapaamaan, Lordia 300 henkilölle, työnteko vaakalaudalla, turistina uudelleen elämistä, synttäripäivät Sydneyssä äidin kanssa.

Hei taas kaikille! Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, ja oon saanu ees kahtaalleen reissata asioiden perässä. Tämän takia pitkä päivittämättömyys (liekö se edes nuin kirjoitetaan...). Myös tämän takia pitkä teksti.

IFMSAn GA (pidennettynä: International Federation of Medical Students' Associationsin General Assembly) Mandurahissa meni vallan mainiosti. Oli mukava nähdä elokuun jälkeen tuttuja medisiinarimaalimasta ja tuntea itsensä kansainväliseksi. Se ei todellakaan ole vaikeaa, kun lähettyvillä on n. 500 henkilöä, opiskelijaa ja kollegaa, ympäri maailmaa. Vaikka olinkin periaatteessa kokouksessa omakustanteisesti, eli ei ollut mitään pakkoa olla koulutuksissa tms., sain tämänkertaisesta meetingistä paljon enemmän irti koulutuksellisesti mitä Serbian kokouksesta viime elokuussa.

Äitini oli saapunut Perthiin päivää aiemmin mitä minä itse. Kokous kuitenkin pidettiin siis Mandurahissa, n. 80km etelään Perthistä. Tarkoitus olikin tavata, mutta jokainen joka on GA:ssa ollut, tietää ettei aikataulu ole helpoimmasta päästä. Hyvä että vapaata aikaa löytyy. Lähellä olikin ettei oltaisi siellä nähty, mutta hieman asiaa mietittyäni ja äiti osittain painostaen, päätin lähteä päiväseltään morjestamaan häntä. Harvoin sitä yhdessä Australiassa ollaan samaan aikaan. Päiväksikin sattui sopivasti lauantai, jolloin ohjelmaa oli vähemmän mitä muina päivinä. Silloin, jos koskaan, oli pakko lähtiä, sillä äiti lähti seuraavana päivänä Sydneyyn.

Noh, lähteminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Edellisillan bileet olivat vieneet voimat sen verran, että herääminen tapahtui vasta 13:30. Aamupäivä piti käyttää erään ohjelman tekemiseen, mutta koska siihen ei mua herätetty, piti aluksi varmistaa muilta suomalaislta että onko heille ok jos lähden käymään päivän reissun?. Oli ok. Miten sinne Perthiin sitten päästään? Bussilla tunnissa. Kaikki valmiina reissuun, lähdin jonottaan taksia 30min ennen bussin lähtöä. Ei näy, ei kuulu. Ruuhkaa perkele. No, huonoa uutisia kertoessani äidille, tuli hullu ajatus mieleen, että kyllähän sitä aina taksilla pääsee. Se vain maksaa. No, "maksakoot" tuli vastaukseksi, "minä maksan sulle takasi". Joten ei muuta ku uutta taksia tilaamaan (ensimmäinenkään ei ollut vielä tullu): "Etkös juuri tilannut taksin linja-autoasemalle?" "No niin tein, mutta nyt joudun menemään Perthiin TAKSILLA kun sitä teidän taksia ei tullu tarpeeksi nopeaa jotta oisin kerenny bussiin!". Sure enough, 5min päästä tulee taksi. Perthiin, kiitos. Eijei, tämä oli linja-autoasemalle! Ja taas säädetään ja vatvotaan. 15min päästä lopulta toisen väärän taksin sijasta tuli oikea taksi. Eli yhteensä n. tunti odoteltiin kyytiä 30 asteen helteessä jotta päästään maksamaan n. 80 euroa taksikyydistä.

Loppupeleissä kaiken säätämisen jälkeen oli oikea valinta lähtiä käymään Perthissä. Äiti oli selvästi kiitollinen kun tulin sinne (ja mikä poika se minä olisin jos en äitiäni tapaisi kun siihen mahdollisuus on!). Lisäksi samainen päivä oli ollut melko hiljainen Mandurahissa, jota söi maraton-täysistunto lakimuutoksista yms.

Sunnuntaina olikin vuorossa ensinnäkin äidin lähtö Sydneyyn, missä kaverini otti hänet vastaan, ja meillä kulttuuri-show konferenssissa. Suomi-delegaation ihmiset olivat saaneet "huippu-idean" vetää laulu-shöy. Samalla näytettäisiin kuvia Suomen maisemista. No, laulut olivat "Kalliolle kukkulalle", "Sleeping sun", "Koskenkorva", ja "Hard Rock Hallelujah". Arvatkaa kelle napsahti Lordin nakki... "Joo joo, hyvin sä sen vedät!" tuli muilta kehoituksena suostua ohjelmanumeroon. Olivat vielä tehneet pahvisen Lordi-naamarin. No, toiseksi viimeinen esitys, jännäkakka muodostumassa, ja selväpäisenä mentiin back-stagelle. Onneksi sain salmaria aimo huikan ennen esitystä, ja meitä ennen oli ollut muitakin ei-niin-hyviä esityksiä. Siinä sitten viimeisenä osuutena minun ja yhden toisen suomalaisen pylly-poseeraus (housut jalassa tottakai!) näkyy isolla screenillä, pöksyissä lukee Made in Finland, ja ämyreistä alkaa HRH kuulua. Siinä sitten aurinkolasit päähän, mikki käteen ja bilemeiniki messiin. Kuten Brian Johnson AC/DC:stä sanoi koelaulustaan ko. bändiin: "I sang my bollocks off!". Tosin Lordi ei varmaankaan ottaisi mua uudeksi laulajaksi. Katsojia oli n. 300 ja onneksi joukossa oli eurooppalaisia jotka tunnisti biisin. Eritoten yksi ranskalainen on suuri fani, joka havaittiin vetävän ilmarumpuja biisin aikana... Yhdenlainen kokemus tämäkin!

All fun and no serious business makes Ossi a dull boy. Tämän sai taas huomata GAn aikana. Ensinnäkin oli varsin outoa seurata vierestä liittojen taistelua kandidaatin työnteon oikeuksista. Outoa siksi, että asia tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta (joskin ajankohtaiselta: mikäli lakimuutos tulisi, saisin tehdä töitä VASTA VALMISTUMISEN JÄLKEEN!), mutta oudolta myös siksi etten itse voi tehdä asialle mitään. 3 vuotta liiton hallituksessa, ja polttavin aihe oman tulevaisuuden osalta tulee heti kun lähden muihin hommiin... Toinen, vielä vakavammasta asiasta ilmoitettiin sopivasti keskellä GA:ta. Pitää siis tehdä selvitys potilaan kuolemasta! Asiaan sen enempää paneutumatta, sanoin vaan sen että väärinkäsityksistä on kyse, mutta se tarkoittaa siitäkin huolimatta paperitöitä – ETÄNÄ! Lisäksi kyllä se pysäyttää kun toiset surussaan alkavat osoitella sormellaan sinua... Asia on vielä kesken.

Mandurahin GA:n  jälkeen olikin vuoro siirtyä Canberraan takaisin pariksi päiväksi. Tuntui oudolta olla jälleen "kotona" 3vk jälkeen; varsinkin kun ei ollut vielä edes kunnolla kotiutunut ennenkuin exculle lähdin. Tietyllä lailla olin jälleen turistina paikassa, ja seurasin muita suomalaisia "uusiin ja ihmeellisiin" paikkoihin. Koulukaan ei ollut viettänyt hiljaiseloa. Ensimmäisenä kun avaan oven, huomaan 5 dollarin laskun kerroksen siivoamisesta. Ilmeisesti joukko järkeviä ja humalaisia asukkeja olivat viettäneet 100's club (kulkee myös nimellä Centurion, eli pitää juoda 100 shottia olutta 100 minuutin aikana poistumatta pöydästä) keittiössä. Tämän jälkeen epäselvien muistikuvien jälkeen joku oli kiivennyt parveketta pitkin toiseen asuinkerrokseemme ja kaatanut pöydän täynnä kaljapulloja ja muutoinkin riehunut. Keittiö siis tuhannen päreiksi. Koska tekijää ei saatu kiinni, maksu tulee jokaiselle kerroksen asukkaalle. Minä kyllä ymmärrin tilanteen – tyhmyydestä sakotetaan – mutta kerrospalaverissa muut tupisivat laskua vastaan. Jos kerran ei oo älyä laittaa parveketta kiinni vaikka aiemminkin on samanlaista sattunut, niin ei voi sitten valittaa että lasku tulee perässä! Samaisessa palaverissan käsiteltiin muitakin helppoja aiheita, kuten kuinka välttää huumeita ja antamasta vääränlaista positiivista käsitystä huumeista ekan vuoden opiskelijoille. Kysyin sitten siinä tyhmänä että onko ne huumeet vain poltettavia (joista pilvi on laillista tässä osavaltiossa), mutta ilmeisesti porukka samasta talosta on vetäny OD:t myös nuuskattavien ja pistettävien huumeiden kanssa. Tapauksia on kuulemma "lukuisia"...

Sydneyyn piti lähtiä jo torstai-iltana. Hyvissä ajoin olinkin jo bussissa istumassa kohti keskustaa, kunnes se jenkki-paska päätti hajota! (Tekisivät vaan kaikki bussit ruottalaisista, niin tällaista ei sattuisi!) No, ei hätää, vielä on 20min aikaa. Soitetaan taksi. "Tämä on Canberran taksien automaattinen puhelinpalvelu...". Perkele. Tietokoneääni vastaa. Harvoin sitä on tottunu kuulemaan Bill Gatesin perkeleenkoneen ääntä toisesta päästä kiireessä ja palvelupuhelimesta, saatikaan kiireessä! Taksia en onnistunut mitenkään lopulta tilaamaan. Seuraava bussi tuli onneksi. Kello käy, viimeiset minuutit ennen bussin lähtöä käsillä. Pyydän kuskia jättämään linja-autoasemaa lähinnä olevalle pysäkille. Juoksen rinkka selässä huomatakseni että ensimmäinen linja lähtee puolityhjänä, kohtaamme risteyksessä. Greyhound on vielä paikalla, mutta vastaukseksi saan välinpitämättömän hymyn saattelemana ei-oota. Fak. No, äkkiä kysymään muita linjoja Sydneyyn. Niitä ei ole. Perkele. Eli menetettiin viimeinen linja 30 sekunnin takia; yhdet punaiset valot, yksi ylimääräinen pysähdys. No kaikkia ei ole vieläkään menetetty, soitetaan juna-asemalle. Tietokoneääni. SAATANA! Johan alkoi harvinaisesti luumu tummumaan ja ärräpäivä isoon ääneen lentämään, onneksi kukaan ei älynnyt. No, sain selville että viimeinen juna oli lähtenyt 45 minuuttia sitten. Eli, so long Sydney tälle illalle. Harvinaisen vittuuntuneena lähdin häntä koipien välissä takaisin kampukselle. Kävin kuitenkin rauhoittumassa elokuvissa katsomassa Hot Fuzzin, joka oli aivan mielettömän hauska! Lisäksi voitin pehmoisen pingviinin pelihallista, joten päivä ei täysin mennyt hukkaan. Päätin lähteä seuraavan aamun 07:00 bussilla, mikä tarkoitti viiden aikaan heräämistä. Mutta koska vireystila oli niin hyvä, päätin valvoa ja kattoa toisenkin leffan perään. Lisäksi lähdin ihan varmuuden vuoksi hieman aiemmin keskustaan jos vaikka ne bussit taas hajoaisi. No, kuinkas kävikään. Ensimmäinen linja jätti tulematta, ja jälleen kerran meni tiukille päästä keskustaan, mutta tällä kertaa sain kuin sainkin paikan ostetuksi. Tuloksena ansaitut unet kohti Sydneyä ja äitiä.

Äidin kanssa tulikin oltua taas rehellisesti turistina Sydneyssä. Äiti oli viihtynyt siellä, suuri kiitos siitä kaverilleni joka oli toiminut oppaana ja huolehtinut sopivan majoituksen hälle. Viikonlopun ajalle sattui parikin juhlaa Sydneyyn. Ensinnäkin St. Patrick's day lauantaille, joka ajoi kaikki enemmän tai vähemmän juopot irlantilaiset pubeihin ja pukeutumaan vihreään. Eksyimme mekin pubikierrokselle, saadaksemme vain tylyn tuomion kaapin kokoiselta kiiwiltä että "tupa on täysi". Samalla ohitsemme kulkee enemmän päihtyneitä, mauttomammin pukeutuneita irkkuja. Mutta, koska "tupa on täysi", meidät on oikeus töniä pois jonosta kadulle. Tänks. No, Sydneyssä oli kuitenkin hauskaa: kävimme Sydney towerin huipulla, akvaariossa, syömässä ja shoppailemassa. Sunnuntaina oli Sydneyn Harbour Bridgen 75-vuotissynttärit, eli jälleen kerran keskusta täynnä ihmisiä.

Eilen tulimme sitten takaisin Canberraan juhlimaan sopivasti Canberran synttäreitä, eli Canberra Daytä joka on siis tänään. Minulla oli tarkoitus lähteä illalla takaisin yliopistolle, mutta kappas kummaa paikallisliikenteen osalta! Viimeinen linja lähtee jo ennen kahdeksaa illalla! Eli ollaan sitten hostellissa vielä yksi yö, osittain salaa. Oikeasti, Canberran paikallisliikenne ei minulta saa vielä yhtään positiivista murahdusta...

--

Arki ei vieläkään ole alkanut. Äiti on vielä viikonloppuun Canberrassa, kunnes lähdemme Sydneyyn. Sieltä hän lähtee Suomeen, ja minä hengailen vain viikonlopun siellä kavereiden kanssa. Tämän jälkeen kerkiää olla pari viikkoa koulua, kunnes alkaa parin viikon mittainen mid-semester break. Lomaa jo tässä vaiheessa, ja olen ollut koulussa opiskelemassa yhteensä 5 päivää!! Ja joku väitti että Australian kouluympäristö on haastava...

Toivottavasti seuraavan päivityksen saan tehtyä aiemmin, jottei tule näin pitkää maratoni-tekstiä. Ettekä saada edes kuvaakaan tekstin päätteksi.

Kaikkea hyvää, palaillaan!

-Ozzie.