Erään aikakauden päätös.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt kun aikani Australiassa tulee päätökseen, en keksi mitä sanoa. Paras on kuitenkin jäänyt viimeiseksi, sillä parhaimmat näkymät koko Australiassa oloni aikana olen nähnyt viimeisen parin viikon aikana. Ehkä kuitenkin lähden liikenteeseen niinkuin aiemminkin, kertaan mitä on tapahtunut tähän mennessä.

 

Canberra jäi taakse siis lopullisesti. Viimeinen ilta oli varsin mukava, etkot kampuksella ja sitten kaupunkiin bilettämään. Hieno päätös mukavalla ajalle. Seuraavana aamuna pakkaamisen ja selviämisen jälkeen olikin suuntana Wollongong. En voi kuvailla kuinka hienoa oli pitkästä aikaa päästä autolla ajamaan, joskin olo olikin hieman väsynyt. Wollongongista illanvieton jälkeen olikin aamulla aika lähteä kohti Sydneytä. Vaikka välimatkaa onkin alle 100km, ajomatka vei n. 5 tuntia, sillä hienot maisemareitit olivat sen verran hidasta ajamista. Australia on muutakin kuin biitsejä ja Sydney.

 

 

Juhannuskin tuli ja meni. täällä sitä ei oikeastaan huomannut. Kuitenkin, suomalaisia sitä ollaan, ja jotain piti saada aikaseksi! Menimme sinfoniaa kuuntelemaan!! Kävin kikkailemassa oopperatalon liepeillä, ja ihan mielenkiinnosta katsoin mitä siellä oli tarjolla. Juuri sopivasti sen viikon aikana oli menossa Play! – A video game symphony. Sopivasti 80-luvun tuotoksia kun minä ja kaverini täällä olemme, ajattelin että tarjoan heille illan kulttuuria. Pahimmillaan en näe heitä pariin vuoteen huomisen lähtöni jälkeen... Oopperatalo on myös uskomattoman näköinen sisältä kuin se on ulkoakin. Menee se Juhannus näinkin!

 

 

Ehkä seuraava sanomisen arvoinen reissu Sydneyssä kikkailun ja loputtomalta tuntuneen shoppailun jälkeen oli reissu Blue Mountainsille, naapurini ja kaverini Paulin luo Wallerawangiin. Wang on 2060 asukkaan pieni kylä keskellä hiilikaivostoimintaa (suurin osa asukeista nimenomaan töissä alueen kahdessa voimalassa) ja kansallispuistoja joissa ongelmana on kengurut jotka oikeasti hyppivät autojen eteen. Kerrankin pääsin näkemään miltä näyttää perinteinen australialainen koti ja perhe-elämä. Juhlimme Paulin 21-vuotis synttäreitä (jotka oli jo maaliskuussa) perheen ja tuttavien ja muutaman vaihtarin voimin. Meistä pidettiin todella hyvää huolta lampaan (joita oli 4kpl paistettu vartaassa) ja säkkipilli ja harppumusiikin voimin. Ehkä ainoa negatiivinen asia oli se, että siellä oli aivan jumalattoman kylmä yöllä! Pari päivää Wangissa sitten chillailtiin, ja maanantaina kun oli tarkoitus lähteä takaisin Sydneyyn, kävimme Paulin, Paulin isän Andrewn ja yhden kanadalaisen vaihtarin Carloksen kanssa katsomassa nähtävyyksiä. Aamulla oli satanut, ja oli sumuinen ilma, joten tuntui alkuun siltä ettei me mitään nähdä. Voin kuitenin kertoa, että näin koko uskomattomimman näkymän koko Australian olon aikana. Paikassa, jonne ei turisteja oikeastaan viedä. En kerro enempää ja pilaa selittelylläni tilannetta, vaan annan kuvan puhua puolestaan.

 

 

Lisäksi kävimme katsomassa jaappanilaisten turistien kanssa Kolmea Sisarusta, eli Three Sisters. Näkymä oli myös varsin vaikuttava.

 

 

Viimeinen viikko Ausseissa on siis menossa. Viimeinen päivä itseasiassa. Kaikki on valmista loppureissua varten, rinkka ja reppu lähti Elmukelmutettuna Suomeen, 1-3kk kestää matkassa. Kunhan vain tulisivat ehjänä takaisin. Eilen pojat piti mulla proper läksiäiset. Hauskaa oli. Kuva taas puhukoon puolestaan, ehkä väsymys vielä vaivaa :)

 

 

 

--

 

Entä nyt?

Mitä jäi käteen?

 

Kuten sanoin aiemmin, en oikeen löydä sanoja. Toisaalta otsikossakin mainitsin että eräs aikakausi on päättynyt (kuin sattumalta tänään lisäksi lopetin yhden kirja-saagan lukemisen jonka aloitin viime elokuussa). Australia ei ollut sitä mitä odotin, hyvässä kuin pahassakin. Toisaalta, Australia oli aina vain yksi pitempi pysäkki maailmanympärys-matkallani.

 

Uskon että sain täältä kauan kaivattua (kesä)lomaa, elämän katsomusta, kavereita. Tarviiko sitä enään mitään muuta?

 

Tulenko koskaan palaamaan Ausseihin? En tiedä, mutta toivottavasti. Sen verran hyviä muistoja tähän paikkaan jää, jotta toivon todellakin että palaan tänne.

 

Pikkupojasta asti olen toivonut Australiaan. Tällä hetkellä maailmassa on yksi tyytyväinen pikkupoika lisää. Farewell Oz, see you around...

 

Fiji, here I come!