Dream Theater: Home

Living this charade
Is getting me nowhere
I can't shake this charade
The city's cold blood calls me home...
Home... It's what I long for
Back home... where I belong

--

Tämä päivitys – viimeinen päivitys – tulee olemaan suurimmaksi osaksi muistojani, mietteitäni ja kokemuksiani reissusta. Vielä vajaa 12h tulen olemaan Britteissä, ja suurin osa siitä konferenssista, mutta siitä en kerro enempää sillä se koskettaa vain niin vähää määrää lukijoita. Sanotaan vain että mielettömän kivaa on ollu, niin suomalaisten tuttujen (joita oli aivan uskomattoman ihana nähdä pitkästä aikaa!), kuin ulkomaalaistenkin kanssa. Ohessa vielä kuva Suomen delegaatiosta, taustalla siintää Canterburyn katedraali.

810295.jpg
Finnish FiMSIC delegation

Koti kutsuu.

Vihdoinkin.

Tuntuu jotenkin absurdilta että tässä kirjoitan viimeistä viestiäni (ellei sitten jotain tapahdu kotona reissuun nähden mikä saa tänne vielä kirjoittamaan jotain) kun vasta vähän aikaa sitten aloitin blogin ja sitten lopulta tämän reissun.

221 päivää oltua yhteensä reissussa (miinus 10 päivää Suomessa) jättää jälkensä ihmiseen. Välillä (ja silloin tuntui että turhan usein) oli tylsää, koti-ikävää, jopa unettomiakin öitä, mutta ne tuntuvat niin kaukaisilta nytten. Jopa valheellisilta.

Mitä muistoja on jäänyt mieleen? En osaa vielä vastata siihen, sillä en ole vielä päässyt sulattelemaan sitä tosiasiaa että olen kiertänyt maapallon, käynyt neljällä mantereella Eurooppa mukaanlukien, yksin. Sanotaan näin. Nyt kun olen selitellyt suomalaisille täällä reissustani, olen tehnyt sen hymyssä suin. Ehkä siinä on vastausta tarpeeksi.

Miten tunnen sen muuttaneeni minua, tai millaset jäljet on jäänyt? Huomaan että olen päässyt käsiksi omiin tunteisiini paljon tehokkaamin. Simmuja pitää kuivata enemmän leffassa käydessäni, ilo tuntuu voimakkaammalta kuin aiemmin. Tiedän tarkemmin mitä haluan. Tiedän paremmin mitä voin tehdä asioiden eteen. Ennen kaikkea (klise-varoitus!!!), uskon että tämä matka on tehnyt minusta paremman ihmisen.

Sanat alkaa olemaan hukassa kun reissu on lopussa. Kaikki mikä on ollut tarkoitus sanoa, on varmaan tullut sanotuksi.



Kiitos kaikille lukijoille, ketkä on jaksaneet lukea saikkauksistani maailmalla. Erityinen kiitos kavereilleni ilman keitä tämä matka olisi ollut niin paljon tylsempi ja vittumaisempi. Ja viimeisenä ja tärkeimpänä, kiitos kotijoukoille ketkä mahdollisti tämän kaiken.

Over and out, nyt viimeistä kertaa...

-Ozzie.
810347.jpg