Referaatti: Suomi-excu. Häät, sukulaisten ja kavereiden näkemistä. Hullua? Eipä vissiin!
Nyt siis pitkästä aikaa täydennys blogiin. Syy miksi en ole kerennyt täydentää pariin viikkoon johtuu siitä, että lähdin pyörähtään Suomessa! Kyllä! Kylmässä pohjolassa...
Viime kesän loppupuolilla vanha ja rakas kaverini kysyi minulta milloin olen lähdössä Australiaan. Vastasin että tammikuun alussa, ja reaktio oli että "etkö voisi lähtiä vasta maaliskuun alussa? Olisi nimittäin häät ja hieman bestmänin hommaa tarjolla..." Sanomattakin selvää, että lopullista vastausta ja tekoa piti miettiä pitkään. Kuitenkin tekosyyt olivat loppuneet kauan sitten: töissä kun sai jo käydä ei lentolippujen hankkimiseen tarvinnut muuta kuin yhden ylimääräisen päivystyksen, ja kuitenkin kaveri pyytää bestmäniksi! Ei sellaisesta kunniasta vaan yksinkertaisesti voi kieltäytyä. Liput sitten ostin salassa kavereilta marraskuun puolessa välissä, siten että kerkiän häiden jälkeen suoraan Perthiin IFMSA:n March Meetingiin, jossa siis nyt olen.
Suurimmalle osalle ihmisistä paluu Suomeen tuli oikein puun takaa, ja monta korvaamatonta ilmettä näinkin kun koulussa tai kavereiden luona pyörähdin.
Suurin osa ajasta meni kuitenkin kuin siivillä. Hääjärjestelyt vaativat luonnollisesti paljon (kuka sitä nyt ennakkoon tekisi suunnitelmia juonnon yms. suhteen, viimeiselle viikolle parasta säästää!), mutta myös ensi vuoden maaliskuun vaihtoa varten tarvin jumalattomasti erinäisiä papereita, joita piti hankkia ympäri Oulua. Ja tietenkään autoa ei ollut käytössä. Kaiken sain kuitenkin hoidettua. Lisäksi kerkesin kuin kerkesinkin saada katsottua Fight Clubin. Hämmästyttävää kuinka paljon siihen pystyi samaistumaan viime aikojen perusteella...
Häät menivät aivan loistavasti. Perjantai-iltana kun saavuin Suomeen ja Ouluun, piti samantien lähtiä polttareihin Kajaaniin. Eka ilta siellä, toiseksi illaksi Ouluun. Jet-lag tuli vasta lauantai-sunnuntai välisenä yönä kello 03. Siihen oli hyvä lopettaa, joskin piti pitää rääppijäiset vielä sunnuntaina. Viime viikonloppuna oli itse hääseremonia, ja kaikki meni ainakin omasta mielestä loistavasti. Pappi veti hyvän seremonian, ja ohjelma oli sopiva kaikinpuolin. Ei liikaa leikkejä, ei liian vapaamuotoinen. Meninpä saamaan (jo toisen) sukkanauhan! Papin aamenta odotellessa...
Paluureissulle lähdin heti häitä seuraavana aamuna, krapulassa vielä. Sunnuntaille oli vielä suunnitelmissa treffit Tampereella, jotka ainakin omasta puolestani menivät vallan loistavasti. Ruoka ja seura oli mahtavaa, ja pääsinpä puhumaan tähän astisen reissun asioista jotka olivat jääneet vaivaamaan. Filippiinien osuutta eritoten. Tämä oli loppupeleissä tärkeä asia, huomaan sen nyt jälkikäteen. Maanantaina alkoikin sitten pitkä paluumatka takaisin Down Underiin, joskin paljon helpompana ja lyhytkestoisempana mitä aiemmin (Sydneystä Helsinkiin eka lento kesti 21 tuntia!!).
Nyt siis Perthissä - maailman eristäytyneimmässä kaupungissa. Seuraavaan isoon kaupunkiin on yli 3000km. Tulossa on viikon kestävä konferenssi, eli asiaa ja hauskanpitoa toisessa potenssissa. Kouluhommiakin pitäisi saada tehtyä siinä ajassa. Proffat onneksi olivat varsin ymmärtäväisiä kun sanoin miksi lähden kolmeksi viikoksi reissuun. Kotiläksyillä silti muistivat.
--
Melkoista haipakkaa on ollut viimeisen kahden edellisen viikon aikana. Sydneystä lähdin 30 asteen helteestä shortsit jalassa, ja saavuin Ouluun -25 asteen pakkasiin. Shortsit jalassa. Juuri kun kerkesi tottua koto-Suomen menoon, olikin vuorossa paluu takaisin Ausseihin. Sanomattakin selvää että melko raskasta on välillä ollut; tunteiden skaalaa on käyty päästä päähän vähässä ajassa! Jumalattoman mahtavasta ajasta depresiiviseen yksinolomatkustamiseen. Samalla tehtiin tähänastinen ennätys Suomesta poissaolo-ajasta: 45 päivää. Tulevat 5kk tuntuvat enää lastenleikiltä; osa syynä siihen Suomesta saatu voimalataus.
Oliko reissu kallis? Oli.
Oliko reissu raskas ja kiireinen? Oli.
Oliko reissu kaiken sen arvoista? Oli. Ehdottomasti.
Paras mies kiittää.
Kommentit