Referaatti: Kouluko muka haastavaa täällä, Canberran turistipaikat läpi, sopeutumisvaihe, yllättävä koti-ikävä, tuparit Sydneyssä.
Nyt kun on päässyt muutaman yhtäjaksoisen päivän käymään koulua, alkaa pääsemään jo jyvälle koulun arjesta ja opiskelusta yleensäkin. Hankalaksi tätä ei kyllä voi sanoa... Yhteensä viikossa on siis 8 kappaletta 45min luentoja, eli 4x1,5h. Tuntuu huiman vähältä verrattuna siihen, että Oulussa saattoi olla yhdessä päivässä sen verran! Lisäksi pakolliset tutorialit - joita on jokaiselle kurssille (kursseja siis 4 kappaletta) joka toinen viikko lyhimmillään 30min ja pisimmilläänkin vain 1,5h. Tutorialitkin ovat varsin haastavia, viimeksi Physiology of Exercise kurssin tutorialissa opettelimme mittaamaan verenpainetta. Opettaja ja pari muuta opiskelijaa kattoi aluksi hieman pitkään kun siinä ihmettelivät kädentaitojeni määrätietoisuutta ja totesin että "teen tätä työkseni". Viime kevään vaihtohaastatteluissa kysyttiin että "miten uskotte pärjäävänne Australian vaativassa opiskeluympäristössä?". No vaativa tämä ei todellakaan ole, ellei sitten pidä vaativana miten tuhlata lukuisia hyppytunteja koulupäivän aikana...
Äiti tosiaan vietti viime viikon Canberrassa. Koulusta onneksi sattui olemaan sopivasti vapaata - ylläri! - joten sain vietettyä hyvin aikaa hänen kanssaan. Kävimme perinteiset turistinähtävyydet, Parlamenttitalon, näköalatornin, kansallismuseon ja sotamuistomerkin katsomassa, mutta eivätpä nämäkään yllättäen ilman ongelmia sujuneet. Nimittäin, viime aikojen avautumiseni aihe eli paikallisliikenne taas yllättäen laittoi kapuloita rattaisiin. Lähes kaikkiin edellämainittuihin paikkoihin menee yksi bussilinja, mutta vain viikonloppuisin ja koulujen pyhäpäivinä. No hemmetti, etitään sitten taksi että päästään näköalatornille vuoren huipulle. Eipä ole taksitolppia koko kaupungissa, liikenteessä näkee todella vähän, ja puhelimesta tosiaan vastaa tietokoneääni. Parinkymmenen minuutin ettimisen jälkeen saimme lennosta taksin, ja kuski - mukava heppu joka oli Suomessakin käyny - kertoi että tässä kaupungissa kukaan paikallinen ei soita yleiseen taksinumeroon vaan tilaa taksin suoraan kuskilta. Sillä lailla. Eipä tule yllätyksenä miksi kaupunki on hieman huonossa maineessa turistien osalta, sillä eipä tämä kovin turistiystävällinen ainakaan liikenteen osalta ole. Auto on välttämättömyys, pyörällä pääsee korkeintaan hengestään.
Turistien kommelluksilla on kääntöpuolensakin. Nyt kun tuli oikein urakalla käveltyä jalkapohjat rakoille, tuli löydettyä monta kivaa paikkaa Canberrasta. Samalla kun paikka alkoi valkenemaan, huomasin että vaihdossa olevien ihmisten kokema "sopeutumisvaihe" alkoi orastamaan. Kaupungin elinrytmiin oli tottunut, tiesi miten asioita hoitaa ja sen semmoista. Lisäksi itse alkoi viihtymään entistä paremmin täällä ja Suomeakaan ei ajatellut liikoja (saatikaan sitten blogia). Melko itseanalyyttistä, tiedän, mutta tällainenpa minä olen.
Äiti lähti perjantaina Sydneystä, jonne saattelin hänet. Lähdön hetki oli varsin tunteellinen, ja jopa minullakin simmut kostui. Yhtäkkiä koti-ikävä tuntui todella voimakkaasti...
Äiti joka tapauksessa nautti ajastaan täällä, ja toivottavasti ja uskoakseni sai paljon hyviä muistoja ja tuliaisia. Ainakin kotiin pääsi varsin kivuttomasti. Minulla ainakin oli hauskaa äidin kanssa lomaillessa, vaikka pitkään oon ollu "liian vanha äidin kanssa reissaamiseen". Mikäs sen helpompaa kun voi rauhassa vain oleskella, ja käydä hyvin syömässä!
Äidin lähdön jälkeen ajattelin jäädä vain päiväksi Sydneyyn kavereiden luokse. Brisbanen porukka oli jälleen kasassa pienen erossaolon jälkeen. Mukaan posseen oli tullut Brizzyn poikien tuttuja Indonesiasta, pari irlantilaista Paddya. Kun finskit ja irkut pääsee irti, illoista voi tulla melkoisen hauskoja. Eka ilta luonnollisesti meni tuopin jos toisenkin parissa, ja kun kertoivat että järjestävät omalle vuokra-asunnolleen tuparit lauantaina, enhän minä voinut lähteä vasta kun sunnuntaina takasin Canberraan. Tuparit olivat hauskat, varsin monikansalliset sillä menossa oli mukana kanukkeja, hongkongilaisia, suomalaisia, saksalaisia ja irkkuja. Sanomattakin selvää että sunnuntaina bussimatkalla Sydneystä Canberraan väsytti melkoisesti.
--
Kauan odotettu kouluarki alkoi jumalattomalla kiireellä. Viikko aikaa tehdä essee, muutama iso lasku- ja kirjoitustehtävä sekä lukea tenttiin. Asiaa ei tietenkään helpota se, että viikonloppuna on vaihtareiden surffiretki ja takaisin tullaan vasta sunnuntaina iltapäivällä. No, kiire on tuttua viimeiseltä 3 vuodelta, joten eiköhän se tästä. Vain muutama hassu päivä, niin mid-semester break alkaa, tiedossa on purjehtimista Whitsundaysilla, snorklailua, hevosilla laukkaamista, Ayers Rock ja paljon muuta. Muutoinkin alkaa loppureissun aikataulut olemaan pulkassa, niistä myöhemmin enemmän.
Mainittakoon vielä, että yllättävästi aikaero väheni kahdella tunnilla Suomeen verrattuna. Syy selittyy sillä että kun Suomi siirtyi kesäaikaan (+1h) niin Aussit siirtyi talviaikaan (-1h). Aikaero siis enää vain 7h.
Loppuun kuva tämänpäiväisestä puuhastelusta jonka teimme kerroksen väellä hieman sisustamaan muutoinkin niin karmeassa kunnossa olevaa keittiötä. Löydätkö minut sieltä?
-Ossi.
Kommentit